Hohhoijaa! Huomenta!

Taisinpa viime päivityksessäni olla hieman liian toiveikas.. Pelkkää auvoista oloa ja sopua kun meidän jouluun ennustelin..

Nyt elelen täällä hienoisessa jännityksessä. Pelottaa, haetaanko Hilma ja Lulu tyrmään. He nimittäin rikkoivat joulurauhaa ja rankasti.  Vaikka televisiossa nimenomaan kehotettiin joulua asiaan kuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään. Ei oltu anottu,  eikä oltu annettu poikkeuslupaa Hilmalle ja Lululle.

Ja mitä tekivät nämä kaksi! Rettelöivät oikein kunnolla! Nahkamoosesten interventio oli välttämätöntä. Muuten olisi saattanut käydä hullusti..  Kaikki alkoi siitä, kun muutkin saivat lahjoja kuin Hilma. Tyttöä otti ensin ihan vaan vähäsen ohimosta. Sitten hiukkasen enemmän. Ja lopulta tytön käämit kärähti kokonaan. Oli ressukka ymmärtänyt niin, että joulupukki tuo HÄNELLE lahjoja. Siitä, että muutkin saavat paketteja,  ei oltu hänelle mainittu mitään. Väärää tai vähintäänkin vajavaista informaatiota oli siis Hilu saanut.

Turpakeikkahan siitä tuli, kun Lulu alkoi lahjojaan availla. Hilma hyökkäsi päälle kuin yleinen syyttäjä! ”Älä sinä helvata vie ota minun pakettejani!” hän kähisi karheimmalla kurkkuäänellään. Lulu oli ensin aivan ymmällään. Olihan tämä hänen ensimmäinen joulunsa, eikä hän ymmärrettävästi vielä voinut ihan tietää, miten nämä lahjakuviot oikeaoppisesti etenevät. Turhaa suunsoittoa Lulu ei kuitenkaan aikonut kuunnella. ”Jos Hilun tekee mieli tapella, niin täältä pesee!” hän mietti. Tässä vaiheessa me pojat, minä ja Boris, katsoimme parhaimmaksi siirtyä hitaasti takavasemmalle. Kun nartut ovat tässä tilassa, ei kannata pyöriä jaloissa.

Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset luki hetken aikaa Hilulle lakia. Hilu ymmärsi , tosin vastentahtoisesti, asian oikean laidan ja tilanne rauhoittui. Hetkeksi. Juuri kun sydämen lyöntitiheydet, verenpaineet ja kortisolin tuotot olivat jokaiselta laskeneet normaaleihin rajoihin, meni Lulu astumaan toisella etujalallaan Hilman petiin. Tahallista provosointia? Kyllä. Hilman hermot olivat vielä edellisen konfliktin jäljiltä äärimmäisen kireänä, joten pientäkään elastisuutta ei aivojen niistä osista löytynyt. Joulumieli ja ”asiaan kuuluva hartaus” ei ollut tytöllä nyt ensimmäisenä mielessä, vaan salaman lailla hän ampaisi Lulun luo ruumiillista kuritusta toteuttamaan.

Mitenkä minun ja Boriksen joulu sujui? Muistimmeko hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytyä? Pääsääntöisesti kyllä. Emme tapelleet. Emmekä heittäneet hävytöntä herjaa toisillemme, vaan ainoastaan lähitietä pitkin ohi kulkeville. Sillä sehän kuuluu asiaan. Sellainen kevyesti ärsyyntynyt joulutervehdys.. Ai niin… Borikselle kävi yksi pieni haveri. Tulimme pitkältä lenkiltä ja Boris oli intoa piukassa. Adrenaliini otti vallan miehestä. Kaasu hirtti  kiinni. Sisään tullessa ensimmäinen mutka on legendaarinen keittiön ja olohuoneen välinen haastava oikea. Siinä voisi antaa luistaa kunnon sivuluisussa ja tulla silti keula edellä olohuoneen puolelle, mutta Boris teki pienen yliohjausliikkeen ja hän ajautuikin perä edellä suoraan olohuoneen matolle. Sille liukkaalle. Ehtimättä nauttia eeppisistä maisemista, kynttilöistä ja sen sellaisista, kroppa puski ja puski ja maton vauhti vain kiihtyi… Boris oli täysin kyvytön korjausliikkeisiin ja ei kun päin kukkapylvästä! Pylväs nurin! Saimme nähdä niin sanotun joulutähdenlennnon! En tiedä, ehtikö kukaan toivoa mitään.

Ai, mokailinko minä? Eikö sitä sanota, että sitä malkaa on omasta silmästä vähän hankalampi löytää? Vanha sanonta taitaa pitää paikkansa. En nyt millään muista yhden yhtäkään itselle sattunutta noloa sattumusta tältä joululta. Ellei sitten oteta huomioon sellaista pikkuseikkaa, että en voinut tajuta sitä sikaa uunissa! Istuin ja vahdin uunin edessä, kunnes katsoin pelkän istuskelun aivan riittämättömäksi toimenpiteeksi. Aloin raapia uuninluukkua oikein olan takaa. En nähnyt enkä kuullut mitään! Myönnän, se tuoksu huumasi minut! Olin poissa itsestäni. Kyse oli mitä ilmeisimmin jonkin asteisesta sian tuoksu -allergiasta.. Karvakäsi joutui voimaa käyttäen raahaamaan minut pois pelipaikalta. Mutta mitäpä tuosta tuon enempää. Pikku juttu. Kunhan mainitsin..

Tapaninpäivä -terkuin Paavo