Lulua ei näyt kuvassa, sillä tässä vaiheessa hän oli jo päättänyt, ettei Hugon kanssa samaan kuvaan asetu. Jos näyttää siltä, että me Boriksen kanssa vähän Hugoa väistelisimme..ei pidä paikkansa!

 

Pitkän ja puuduttavan ajanjakson jälkeen vihdoinkin jotain säpinää meikäpojan residenssissä! Boris, Lulu ja Hugo tulivat käymään!

Ensin siinä vain hengailimme. Norkoiltiin ja notkuttiin olkkarissa. Sitten uteliaisuutemme heräsi toden teolla ja alkoi armoton peräpäiden haistelu! Boris ja Lulu olivat Hugolle tuntemattomia, joten tutkimustyötä piti tehdä hieman tavallista intensiivisemmin. Tyyliin: ”Voihan bylly!! Täällä on kuivunutta kakkaa!!” ja ”Hittolainen! Jätkä syö riistaruokaa, mikä snobi!”

Alkuun näytti, että kavereitahan tässä kaikki ollaan, mutta sitten jostakin pienestä väärin ymmärryksestä alkoi ilmapiiri kiristyä..

.. ja kiristyä, kunnes ensimmäiset uhkaukset jo heitettiin ilmoille. Kenellekään ei varmasti ole yllätys, että Lulu oli kärhämän toinen osapuoli. Ja Hugo toinen. Kaksi täysin kompromissikyvytöntä tyyppiä kohtasi toisensa. Vaarana olikin, että näiden tyyppien yhteenotosta seuraisi enemmän ruumiita kuin keskikokoisesta vallankumouksesta! Kumpikaan kun ei ole mikään varsinainen kääpiösarjalainen..

Boris oli jo tässä kohden kaivautunut Karvakäden kainaloon turvaan, sillä Bortsku kammoksuu edelleen lähes kaikkea liikkuvaa. Runopoika, kuten mummo niin osuvasti Borista kuvaa. Rauhaa ja rakkautta ihannoiva ”peace man”. Vain kerran elämäni aikana olen kuullut Boriksen heittävän ilmoille herjauksia, solvauksia sekä törkeää verbaalista väkivaltaa. Ja nyt ei ollut sen revanssin aika.

Hugoa jonkin verran kai nupitti Lulussa se, että tämä luuli olevansa joukon the boss. Ja Hugolla kun sattui olemaan sama oletus itsestään.. Laillisia vaaleja ei tähän hätään ehditty järjestää, kranaatinheitin yksikköjä ei saatu paikalle, joten leukojen louskutuksella asia piti selvittää.

Mikä oli lopputulos? Kaikki selvisivät hengissä. Ja se riittää.

Rauhanrakentajat

PS. Uhmaten kaikkia allakan kehotuksia, en karannut tänään kotoa. Laittakaa vaan vaikka viisi karkauspäivää peräjälkeen. En lähde. Koti on koiralle hyvä paikka!

 

t. Paavo