Vappu -sana tuo minulle aina ikäviä vilunväristyksiä.. Ai, miksikö? Muistattehan vielä vuoden 2018 traagisen vappuaaton? Sen, jolloin sain kutsun erään eläinklinikan vappubileisiin.. Ja menin, koska kerran kohtelias halusin olla. Vuosisadan epäonnistuneimmat pirskeet! VIP -alueella oli vaivaannuttavan hiljaista. Osanottaja -pula oli totaalinen..

Illan isäntä tarjosi minulle suonensisäistä huumetta. Nuorena ja kokeilunhaluisena menin halpaan. Suostuin kokeilemaan. Ja uskoakseni vielä yliannostuksen vedin, sillä tajuhan siinä meni. En tiedä mihin juhlahumu siitä kehittyi.. En tiedä, tuliko bändi edes paikalle? Oliko herkkuja tarjolla? Oliko tupa lopulta täynnä? Sillä kun heräsin, vappupallot vain sinkoilivat silmissäni.

Illuusiot olemattomista ilmapalloista ja serpentiineistä eivät olleet pahinta.. Pahinta oli se, että olin tajuttomuuteni aikana joutunut laittoman elinkaupan uhriksi. Sukukalleuteni oli viety. Ei kilise enää kulkuset meikäpojalla. Emme jääneet mummon kanssa syyllistä etsimään, vaan lähdimme kiiruusti kotiin turvaan.

Ymmärtänette nyt, miksi vappu -sana ei kalskahda korvaani mitenkään mukavalla tavalla. Siksi muistutankin kaikkia teitä, varokaa vappubileitä!! Pysykää kotona!!

toivoo Paavo