Mummo, luepa tuo artikkeli vielä toiseen kertaan. Oli nimittäin kerrankin faktista faktaa. Otsikko kuului näin: ”Kerjääkö koirasi? Se on hyvä asia, kolmesta syystä”.

Jos vastaat tuohon kysymykseen ”ei kerjää”, niin voi, voi. Säälin sinua. Olet luuseri! Täydellisen epäonnistunut koirasi kasvatuksen suhteen.

Meidän perheemme jäsenistä 50 % on osannut toimia oikein edellä mainitussa asiassa. 50 % taas on täysin hakoteillä siitä, miten kerjäämiseen pitäisi suhtautua. Nimiä mainitsematta, luepa mummo teksti vielä kolmannenkin kerran. Saatat oppia jotain tärkeää.

Artikkelissa kerrotaan, miten koiran tapa kerjätä kertoo siitä, miten tällä on yritteliäisyyttä ja aloitekykyä. Hänen itsetuntonsa ja itseluottamuksensa ovat huippukunnossa. Mutta entäpä ellei totuus olekaan tämä eli koirasi ei kerjää? Siinä tapauksessa sinun kannattaa kyllä olla äärimmäisen huolissasi lemmikkisi hyvinvoinnista. Koirasi saattaa olla masentunut tai ahdistunut. Ressukka. Ja mietipä miksi.. Vain sinun egoistisen ja omaa etua tavoittelevan käytöksesi tähden. Et pientä murua kaverille tarjoa..

Suhteenne on siis joka lailla hyvässä kunnossa, jos koirasi kerjää. Koirasi luottaa sinuun ja hän uskaltaa olla rohkeasti vuorovaikutuksessa kanssasi. Koira tietää miten sinä tulet käyttäytymään siinä tilanteessa, kun pöydän ääreen asetutte ja vastaavasti myös sinä osaat jo ennakoida, miten koirasi istuu viereesi anelevin silmin.. Mikä voisikaan olla selvempi merkki täydellisestä keskinäisestä ymmärryksestä.

Kerjääminen kertoo myös siitä, että koirasi motivoituu sinusta.  Hän välittää. Hän on kiinnostunut sinusta ja esimerkiksi syömästäsi makkarapalasta. Mieti, jos koirasi ei huomioisi sinua lainkaan? Ei vilkaisisi sinua päinkään, vaikka tekisit mitä sirkustemppuja ruokapöydässä. Ikävältä tuntuisi. Eikö vain?

Ihana artikkeli! Oi, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola, rakastan sinua!

pusuja sinulle Paavolta