Hyvää syntymäpäivää minulle rakkain

Hyvää syntymäpäivää toivotan

Hyvää syntymäpäivää minulle rakkain

ja paljon onnea vaan!

Minä, Paavo Oiva Veikko, täytän tänään seitsemän vuotta! Onpa jännä nähdä, mistä kaikkialta saan tänä vuonna onnittelusähkeitä.. Varmasti ainakin kaikki kollegani, eli kamarineuvokset ympäri Suomen, onnittelevat minua. TLY, Turun lintutieteellinen yhdistys muistaa minua linturuuan, ei kun siis linturuokinnan ystävää, aivan saletisti. Selvennyksenä kerrottakoon, että läheisempi suhde minulla on kyllä TLY:n sivuhaaraan, TLYSTM:n eli lintutieteellisen yhdistyksen suoran toiminnan miehiin, joten sieltä jotain pientä viestin tynkää odottelen..

Pikkasen pisti ihmetyttämään se, että syntymäpäivästäni ei mainittu mitään Turun Sanomien etusivulla. Itse asiassa ei sisäsivuillakaan. No, ehkä on parempikin viettää synttäreitä näin in cognito. Ei muodostu ruuhkia Perämetsän tielle. Ja mihin minä sen lahjaröykkiönkään laittaisin? Alkaa nimittäin olla petikin jo aika lailla täynnä. Näin iän myötä kun olen yhä useimmin alkanut kaivata viereeni jotakin hellää, pehmeätä ja lämpöistä. Pehmoleluja. Vai mitä te luulitte?

Viettäkäähän oikein ihanaa Paavon syntymäpäivää ja valtakunnallista Suomen aforismipäivää, ihan joka ikinen!

Ai niin! Synttärionnittelut myös rakkaalle siskolleni Martalle ja rakkaille veljilleni Ricolle, Roylle ja Pirkanmaan Paavolle tämän aforismin myötä:

 "Koko elämänsä ajan hän yritti olla hyvä ihminen. Siltikin hän epäonnistui usein. Sillä loppujen lopuksi hän oli vain ihminen. Hän ei ollut koira." - Charles M Schulz

t. Paavo

 

Ehdin kiireiltäni (lintujen kevätmuutto käynnissä..) sanomalehden ääreen. Paljon oli taas kaikkea mielenkiintoista faktaa luettavissa.

”Koirasi ymmärtää enemmän sanoja kuin uskotkaan. Uuden tutkimuksen mukaan koirat saattavat ymmärtää puhuttua kieltä luultua enemmän.” WTF!  

Eötvös Lorándin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin 18 koiran aivojen aktiivisuutta. Alun perin mukana piti olla 27 koiraa, mutta yhdeksän heistä sai loparit, kun he liikkuivat liikaa eikä heiltä saatu sähkökäyräotteita. Mitä mummooooo? Ai, että minä olisin myös ollut tuollaista liikkuvaa sorttia. No totta helskatissa olisin ollut!

Miten kaikki sitten tapahtui? Koiralle sanottiin esineen nimi, esimerkiksi vaikkapa ”makkara” ja koirat miettivät tietysti heti, että jaaha, olisipa oikein rasvaista ja mehukasta hookoon blååta (tietysti). Sitten koirille näytettiinkin juustoa. Totta helskatissa siinä hämmentyy, kun luvattua makkaraa ei olekaan tulossa. Nahkamoosesten mielestä tuossa edellä mainitussa tapahtumassa oli jotenkin kummallista se, että koira hämmentyi ja koki ristiriitaa tilanteessa.  Tämä ristiriita oli sitten heidän testituloksissaan se THE JUTTU.

Tästä koirien hämmennyksestä nahkikset sitten ”viisaudessaan” päättelivät, että: ”Jos näin on, on se osoitus siitä, että koirat pystyvät kuvittelemaan mielessään niille kerrottuja asioita.” Anna mun kaikki kestää!!! Kuvittelemme kuulkaa yhtä sun toista.. Hyvä ettette kaikesta aivoituksistamme edes tiedä!

Tutkimukseen osallistuneen Marianna Borosin mukaan asia vaatisi kuitenkin vielä jatkotutkimuksia ennen kuin voidaan varmuudella sanoa, että koirat kykenevät tuon kaltaiseen ajatteluun. Voi Marianna, Marianna, vähäiset ovat tietosi ja vajavaiset aivosi. Me karvakorvat tiedämme tuplaten sen, minkä te nahkamoosekset, mutta siinäpä sitten käytätte aikaanne itsestäänselvyyksien tutkimiseen. Toivottavasti et sentään palkkaa työstäsi saanut.

 

Ja toki löysimme mummon kanssa lehtiä selatessamme myös yhden tärkeän paikallisuutisen:

”Turkuun on syntynyt ennätysvähän vauvoja.”

En tiedä pitäisikö huolestua turkulaisten syntyvyyden romahtamisesta?  En tiedä, surenko niinkään sitä, että turkulaiset katoavat maailman kartalta, vaan sitä, että heidän myötä häviävät myös maan mainiot turkulaisvitsit.

Keävisin terkuin Paavo Oiva Veikko

 

 

Boris pakkasi kassinsa ja tuli meille koko viikonlopun kestävään hiljaisuuden retriittiin. Hän kaipasi vetäytymistä arjen hektisyydestä ja missäpä muualla aika olisikaan yhtä pysähtynyttä ja tapahtumaköyhää kuin mummolassa.

Mitä Boris mummolan retriitillään sitten hommailee? Ensin hän nukkuu pitkään ja hartaasti purkaen ilmanpainetta niin kehä- kuin sulkijalihaksensa välistä. Eivät huuda mininahkamoosekset korvan juuressa. Rentouttavaa. Aamutoimien jälkeen hän kaivaa Ikeasta ostetun pandan etutassujensa väliin ja alkaa mussuttaa sitä, kunnes saa kaipaamansa yhteyden universaaliseen harmoniaan. Saavuttaa täydellisen koherenssin tilan.

Tämän meditointi-session jälkeen hän lähteen rentouttaviin hoitoihin. Se tapahtuu joko mummon tai Karvakäden kainalossa. Hoitoihin kuuluu hidas silitys myötäkarvaan ja hoitajan lempeät sanat: ”Boris on semmoinen pikku-mussukka. Niin ihana”, ja tätä mantraa toistellaan lukuisia kertoja, jotta Boris löytäisi sisäisen voimansa. Siinä maatessaan pikkuhiljaa Borikselle avautuu myös elämän syvin tarkoitus. Nautinto.

Hiljaisuuden retriitissä asioiden toistuvuus on keskiössä; meditointi, hoidot, kevyt liikunta, runsas ateria (Boris ei keskimääräisestä retriitti-osallistujapopulaatiosta poiketen vanno kasvisruuan nimeen, vaan lihaa se olla pitää), päiväunet, meditointi, hoidot, kevyt liikunta jne. Meikäpojalle hiljaisuuden retriitti ei sovi. On hyvin ikävä kokemus. Meditoiva tyyppi ei saa saada mitään ilahduttavia päähänpistoja, ei saa ajatella fasaanien tämänhetkistä olinpaikkaa, ei ratkaisuja ilmastokriisiin, ei saa yksinkertaisesti ajatella mitään. Mission impossible minulle.

Hetken päästä tänne residenssiimme saapuu Hilma. Saattaa olla, että henkinen ilmapiiri hivenen muuttuu.. Varsinkin jos narttu astuu sisään lausuen: ”Kerjääkö täällä joku turpaansa?”

t. Paavo

 

Pakkasia on pidellyt. Kylmyys on pitänyt minut hyvinkin tiukasti neljän seinän sisällä. Olenkin aikaa tappaakseni seurannut jännitysnäytelmää nimeltä ”Haluatko presidentiksi”. Kaikkihan alkoi siitä, kun nahkamooseksilta päätettiin kysyä, kiinnostaisiko jotakuta (edes vähän) alkaa presidentiksi.Yhdeksän ensimmäistä HEP -huutanutta pääsi ehdolle. Muutama muukin innokas olisi vielä mukaan halunnut, mutta saatuaan lääkityksensä kuntoon tai vaihtoehtoisesti keksittyään elämälleen tarkoituksen, he luopuivat ajatuksesta.

Tämän näytelmän ideahan on se, että lopulta, erinäisten tiputusten jälkeen, jäljellä on enää kaksi kilpailijaa. Kisasta tippuneet alkavat keskittyä etsimään syitä epäonnistumiselleen. Itsessähän vikaa ei suinkaan ollut. Ikävä lopputulos johtui yksinkertaisesti vain väärin äänestäneistä kansalaisista. Ja sehän se vasta ketuttaakin. Tyhmä kansa siis.

Tänään on ohjelman loppuhuipennus ja selviää kumman ehdokkaan tähdet ovat asemoituneet oikein. Niin, ja tässä yhteydessä haluan myös selventää yhden asian.. Tähän kampanjoitiin liittyen, on ollut liikkeellä erheellistä tietoa siitä, että Posti olisi hävittänyt joitakin Paavolle osoitettuja kannattaja- tai ystävänpäiväkortteja ja ne olisivatkin ehkä ohjautuneet Viroon. Ei pidä paikkansa. Olen saanut jo useita kortteja.

Mukavaa vaali-iltaa meille!

t. Paavo

Suksi suksi ei luista mihinkään.
Varsinkin, jos ei niitä ole ensinkään.
Kuka vei porstuasta porkat? Voi sian sorkat!

 

No, kaikesta huolimatta OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!

T. Paavo Oiva Veikko