Oletko ihmetellyt, missä olen piileskellyt. Katso kuvaa. Näyttääkö siltä, että olen ollut kirjoituskunnossa?

No, nyt varmasti säikähdit, että kylläpä on huonossa hapessa Perämetsän poika.. Mutta ei hätää.  Olen tuosta kyllä fyysisesti toipunut. Henkinen puoli on vielä vähän niin ja näin.

Mikä minut sitten tuohon jamaan sai? Veivät minut hammaslääkäriin! Mielipidettäni ei tuttuun tapaan kysytty, vaikka odotushuoneessa jo tajusin, millaisesta paikasta on kyse. Ehdotin nopeaa exit-toimintoa, mutta minua ei kuultu. Ääntä pidin kyllä, sen voitte uskoa. Siitä se ei kiinni jäänyt.

Kuten aiemminkin on käynyt, minun ei tarvitse olla kuin muutama minuutti siinä hoitopöydällä ja pian minua alkaa jo pyörryttää. Onko se se hammaslääkärin tuoksu vai mikä, mutta jokin siinä vie minulta kerta toisensa jälkeen jalat alta. Ei hyvällä tavalla jalat alta, kuten kaunis narttu voi viedä, vaan tämä heikotus on toisenlaista.  

Nukahdin. Ei olisi kannattanut. Kun heräsin, verinen kuola valui suustani. Olivat ilman lupaani poistaneet minulta tuiki tärkeää purukalustoa. Ja sen sijaan, että olisivat sanoneet minulle kuten mummo sanoo: ”Paavol o niimpal nätit helmihamppat”, sanoivat, että hampaistoni ei ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Voi helskata! Eikö tuon kaltainen arvostelu ole epäkohteliastakin?

P….a olen syönyt ja joskus jotain muutakin epämääräistä, kuten hiiren raatoja tms., mutta en mitenkään voi uskoa, että parodontiinia olisin suuhuni ottanut. Kuulostaa aivan liian eksoottiselta minun makuuni. Mutta sellainen siellä suussani kuulemma oli. Ja sitä nyt sitten yritämme sieltä pois häätää.

Karvakäsi on ottanut elämäntehtäväkseen jynssätä hampaitani. Ei tunnu kivalta. Mieti ihan itse, miltä tuntuisi, jos joku työntäisi sormensa, jossa lisäksi kuminen harja, suuhusi? Lieneekö hygieenistäkään?  Mitä mummooooo!? Miten niin? Tietysti olen tarkka hygieniastani. Se, jos joskus nuolen peräpäätäni on ihan eri asia.

No, mutta näillä mennään.

Terveisin Paavo

Kerroin Borikselle, että seuraan facessa Barbie-nimisen nartun päivityksiä ja Barbiella on 67 cm:n pituinen häntä!

”Vai niin”, Boris mutisi huultensa raosta. Häntä kun ei häntä liiemmälti kiinnosta (huomasithan sanaleikin?).

Mutta tuo häntäjuttu sai meidät kuitenkin miettimään koiramaailman kehonkuvia laajemminkin..

Aloimme kehitellä siinä olohuoneessa, pakkasta paossa maatessamme, hauskoja ajatuskuvioita siitä, miten Luoja on ottanut muovailuvahaa käsiinsä ja alkanut suunnitella erilaisia yksityiskohtia koirille.

Siinä on monenlaista prototyyppiä tehty.. Hutejakin. Niin kuin esimerkiksi (sensuuri iski). Ja sehän se vasta hauskaa on ollutkin, kun hän on muotoilun lisäksi alkanut yhdistelemään kuhunkin kroppaan sopivia luonteita. Ihan vitsillä heitti sitten chihuahualle ja pitbull-terrierille saman persoonallisuuden.

Tai kun hän on luonut kultaista noutajaa, niin ihan vaan kettuillakseen antoi sille sellaisen luonteen, että vaikka frisbeen heittäisi sadattaviidettäkymmenettä kertaa, niin tämä tyyppi hakee sen aina uudestaan ja uudestaan, eikä tajua kyseenalaistaa homman järkevyyttä vielä siinä vaiheessakaan.

Mäyräkoiraa luodessa ote vähän lipesi Luojan kädestä ja muovailumassa venyi selän kohdalta vähän ylimittaiseksi. Asian olisi tietysti voinut korjata, mutta Luoja mietti, että mitä suotta. ”Vähän pitkä selkähän tuolle tuli, mutta vähennetään jalkojen pituudesta, niin eiköhän se sillä sitten kompensoidu?”

Shar peista tuli vähän ryppyinen. Mutta onko se sittenkään täysin pilalla? Nahkakin jäi vähän löysälle, mutta eipähän ala heti kiristää. Vähän noissa shar pein nahan poimuissa tulee olemaan hoitamista, mutta joskus nyt vaan käytännöllisyydestä pitää tinkiä.

Ja ainahan joukossa pitää myös muutama nudisti olla. Aina tulee olemaan itsensä paljastajia. ”Otetaanpa tuolta tyypiltä karvat kokonaan pois. Vai jättäisikö sittenkin hiukan päähän? Ja hännän päähän! Mikä vitsi! Tämä ei kyllä ole reilua, tiedän sen itsekin, mutta annetaanpa tälle tyypille vielä samat ihoriesat, jotka annoin ihmisellekin; ihottumat, finnit ja auringonvaloherkkyys.”

Blondeilla on hauskempaa! Sen tiesi Luojakin ja päätti, että pitäähän sitä vähintään yksi blondikin joukkoon saada. Jos ei muuta niin silmän iloksi. Tehdään bichon frise! Miksi muuten bichon frise juoksee sänkyä ympäri? - Hän yrittää saada unen päästä kiinni.

Perämetsän mummo tarvitsee jotain erityistä. Erityistä erityiselle naiselle! ”Nyt tehdäänkin sellainen koira, että on niin fyysiset kuin henkiset ominaisuudet kohdillaan. Sellainen täydellisyyttä hipova komistus.. Hupsista! Siitä tulikin Paavo!”

Boris sanoi, että hän arvasi, että pitäähän minun taas alkaa leuhkia. No, niin pitää!

t. Paavo

Oletko joskus epäillyt joulupukin olemassaoloa? Älä enää epäile. Voin kertoa sinulle, että kyse ei todellakaan ole satu -tai taruolennosta, sillä hän kävi meillä! Tuossa istui olohuoneessamme muina henkilöinä. Minua alkoi tosissaan jännittää, että pitävätkö ne kiltteys-kyselyt paikkansa ja mitä vastaisi mummo, jos joulupukki tätä asiaa häneltä tiedustelisi: ”Onko täällä kilttejä mummoja?” Ettei vain sortuisi nainen kaiken muun lisäksi vielä valehtelemaankin. Mutta ei, ei kysynyt pukki sitä. Ja arvaa miksi? Mies oli vaiennettu. Maksettu hiljaiseksi. Ai, mistäkö tiedän? Näin, kun Karvakäsi sujautti joulupukille setelin käteen tämän lähtiessä. En nostanut meteliä lahjuksen vastanotosta. Vaikka mieli teki. Ajattelin, kuten luultavasti Karvakäsikin, sopiessaan joulupukin kanssa, että tiettyjä kysymyksiä vältetään, että se saattaisi olla joulurauhan säilymisen kannalta viisainta.

t. Paavo

Tontut ovat kyllä pahimpia urkkijoita ja lavertelijoita, joita tiedän! Luulevat olevansa eräänlaisia salaisia agentteja, joiden tärkeääkin tärkeämpi tehtävä on vakoilla mininahkiksia ja armotta ja säälittä ilmiantaa pomolleen, herra joulupukille, pikkuisten pienimmätkin rikkeet.

En ole päässyt vilkaisemaan tuollaista tonttujen kirjaa. On se sen verran salamyhkäinen opus. Mutta olen kuullut kerrottavan, että kirjaan tehtäisiin merkintöjä siitä, onko pentu ollut kiltti vai tuhma. Ja että lahjoja saisi sitten sen mukaan, paljonko on rukseja kiltteyden kohdalla. Jos rukseja jostain syystä on huomattavasti enemmän ”tuhma”-otsakkeen alla, lahjoja tulisi vain minimaalinen määrä.

Valhe! Iso, iso valhe! Olen tutkinut asiaa ja voin faktana teille kertoa, että todellisuudessa lahjojen määrä on kiinni vanhempien varallisuudesta. Tuloeroista. Vai oletko todella uskonut, että joulupukki ne lahjat toisi? Ei, pukki toimii vain välikätenä tässä hommassa. Usko tai älä, pentujen vanhemmilla on sormensa pelissä siinä, saako joku minielävä lahjoja runsain mitoin vai saako hän niitä vähän maltillisemmin.

Mutta mitä tapahtuu joulun jälkeen mininahkisten tavatessa toisensa? Siellä sitten verrataan saatuja lahjoja keskenään. Miksi helskatassa pahin kiusaaja ja huligaani, Pekka, on saanut satojen eurojen edestä leluja ja Pentti, joka on ollut koko vuoden ystävällinen ja avulias aivan kaikille ihmisille ja eläimille, sai vain kolme pakettia? Ja niissäkin yhdessä oli villasukat. Kannattaako kiltteys?

Hei te kaikki, joilla on pentuja, pliiiis, älkää puhuko tuollaisia kiltteys- ja tuhmuus -asioita pikkuisille. Paljolta pahalta mieleltä säästyttäisiin. Pekka ansaitsee tietää, että hän saa lahjoja vain siksi, että hänen omat vanhempansa ovat sulkeneet silmänsä tosiasioilta. Ja Pentti voisi katkeruuden sijaan todeta joulun jälkeen, että ihan reilu ja oikeudenmukainen mies tuo joulupukki sittenkin on ja Pentti jatkaisi hyvien töiden tekoa edellen.

OIKEIN IHANAA JA LÄMPÖISTÄ JOULUN AIKAA TEILLE KAIKILLE. RAPSUTELKAA TOISIANNE!

t. Paavo Oiva Veikko ja hänen mummonsa

Mummolla on hyvin rumia sanallisia ilmaisuja siitä, miten minä ajoittain käyttäydyn.  Mitäkö hän sanoo? No, esimerkiksi, että ”Paavo o ain ihol". No, tuo oli vielä ihan kohtuu siedettävästi sanottu. Mutta mitä ajattelette, jos oma naisenne sanoisi teille: ”Paavo o mukana ko peräpukama!” Niinpä. Ei hyvältä tunnu. Joskus mummo on sanonut niinkin ilkeästi kuin että "Paavo on ko perskärpäne".  Kiitos vaan tästä käytökseni perusteellisesta analysoinnista. Minkä minä sille teen, että tunnen oloni niin helposti yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, jos vaikkapa katoat hetkeksi olohuoneesta keittiöön. Mistä minä tiedän, ettet ole häipymässä lopullisesti… tai menossa jääkaapille? Läheisriippuvainenko? Pitääkö olla huolissaan?

t. Paavo

Se on nyt sitten todistettu, että Hilmalla on hyvä sydän. Kävi siellä ultrassa. Jollakin valelääkärillä varmasti. Vai sanoisitteko hyväsydämiseksi tyyppiä, joka vie puruluunkin toisen suusta? Pientä läppävikaa hänellä kuulemma on. Sen tiesinkin. Hilu heittää kyllä ehdottomasti kehnointa läppää meidän porukassa.

Ihanairmeli täyttää yhden vuoden ja Hilu tuotiin meille ”pois alta”. Kerroin Hilulle, miten juhlien jälkeen lattiat yleensä pursuavat herkkuja. Juhlissa on aina mukana vähintäänkin yksi tyyppi, joilla lusikka ei löydä oikeaan aukkoonsa ja hupsista. Hilu tajusi, että hänet on huijattu mummolaan. Nyt pitää mykkäkoulua. Mitä mummoooo!? Ai, nukkuu.

Oletteko muuten katsoneet telkkarista Pentuliveä? Mietin, herättääkö ohjelma Hilussa surullisia feedbackkeja, sillä hänen omat pentunsahan huostaanotettiin. Hilu eli tuolloin sitä villiä nuoruuttaan, johon eivät pikkuiset oikein sopineet. Mutta ei, ei tuo Hilua haitannut. Narttu ei korvaansa lotkauttanut pentujen vikinälle: ”Vaihdettaisko  kanavaa!” 

Mukavaa viikonloppua teille! Lähden Hilun viereen päikkäreille. Huonokin unikaveri on parempi, kuin ei unikaveria ollenkaan. Tuonhan lausui jo Immanuel Kant aikoinaan. Vai oliko se Aristoteles..?

t. Paavo 

Mummo odottaa jo kovasti television edessä linnan juhlien alkua. En tajua, miksi jotkut vankilabileet häntä noin mahdottoman kovasti kiinnostavat! Kaltereiden taakseko hän havittelee pääsevänsä? Mitä mummooooo? Ai, ei olekaan kyse Kakolan kriminaaleista, vaan Stubbien järjestämistä pirskeistä. Ookoo. Ookoo. Nyt ymmärrän senkin, miksi sinä mummoseni olit muutama viikko sitten niin nyrpeänä. Koithan sinä taas jokavuotisen pettymyksesi; ei tullut kutsua linnaan tänäkään vuonna.

Linnaan kutsutaan kuulemma kaikki, jotka ovat ”jotain”. Pitäisikö mummo nyt jo vihdoinkin, 65 vuoden jälkeen, vetää jokin johtopäätös tuosta? Sinne ei riitäkään meriitiksi se, että on ”mummo Perämetsästä”. Se, että jaksaa joka aamu nousta sängystä ja hilata itsensä sohvalle katsomaan tosi-tv:tä, ei riitäkään presidenttiparille. Kun pitäisi tehdä jotain merkittävää. Keksiä vaikkapa naudan sisäfileeltä maistuva koiranruoka (vink, vink) tai jotain muuta yhtä suurta ja mullistavaa. 

Koska mummo ei päässyt paikan päälle taaskaan, kuuluu hän niihin vapaaehtoisiin, jotka istuvat nenä kiinni tv- ruudussa ja kommentoivat äärimmäisen kriittiseen sävyyn juhlijoiden pukeutumista ja kampauksia tyyliin: ”Voi kauhia sentäs totaki naist! Kyl vähän tarttis peilin vilkast, ennen ko kottoas lähte”. Kettu jo aikoinaan sanoi jotain happamista marjoista..

Ihmettelen sitä, miten presidenttimme jaksaa vastata joka vuosi niihin vuodesta toiseen samanlaisina toistuviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, että ”Mitä itsenäisyys teille merkitsee herra tasavallan presidentti?” Olettaako kysyjä, että vuodessa olisi paljonkin mielipide muuttunut. Olettaako kysyjä, että Stubb olisi joku takinkääntäjä ja tänä vuonna vastaisikin, että ”Ei juurikaan mitään. Ihan sama mulle .”  Nahkamoosekset ovat joskus niin outoja.

Sen lisäksi, että tuijotamme tänään tv:tä, sytytämme ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Ja kun sytytämme ne, muistelemme niitä, jotka taistelivat itsenäisen Suomen puolesta ja heitä, jotka makaavat sankarihaudoissa ja antoivat henkensä isänmaan puolesta. Lämmin kiitos heille.

t. Paavo

Kovasti on ollut polemiikkia siitä, että ruutuaika olisi pahasta. Sillä olisi muka yhteys fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, oppimiseen ja jopa syömis- ja liikuntatottumuksiin. Sen lisäksi ruutuajan on joidenkin tutkimusten mukaan todettu olevan yhteydessä uniongelmiin, mielialaoireiluun sekä ahdistuneisuuteen. Ei helskata!

Minä olen istunut ruudun ääressä koko pienen ikäni, eikä ole tuntimääriä laskeskeltu, ei rajattu. Aina ei ohjelma ole ollut ihan laadukasta, tylsääkin ajoittain, mutta on tässä koettu euforisiakin hetkiä. Kun lintulaudalle on pelmahtanut yhtäkkiä yhdeksänkin fasaania yhtä aikaa syömään, niin on siinä puntti tutissut suoratoistopalvelua seuratessani.

Pitäisikö tässä alkaa tosissaan taistella ruutuajan puolesta, ettei tätä iloa minulta, eikä keneltäkään muultakaan pois viedä..

Pohtii Paavo Oiva Veikko

Rajaloukkaus Perämetsässä! Olen ennenkin julki tuonut ahdistustani kylän tuhoeläimistä! Nyt ulkopuoliset uhkatekijät alkoivat olla jo sitä suuruusluokkaa (= 2 kissaa), että mietin, pitäisikö pyytää Borista avuksi stalkkaushommiin. Hilmaa en pyydä. Ei kykene olemaan tarpeeksi hiljaa, sillä hänen sydämestään löytyi sivuääni. Enkä tiedä, miten pahaa meteliä sivuäänet noin yleisesti ottaen pitävät.

Tutkin hieman tieteiskirjallisuutta ja tiesittekö muuten, että kissa pitää sinusta vähemmän kuin muhennetusta silakasta? On todettu asia, että 37 prosenttia kissoista valitsee ihmisen seuran sijaan ruoan! Kyllä minä Karvakäden valitsen mieluummin kuin silakat (tyystin eri asia sitten olisi, jos vaihtoehtona Karvakädelle tarjolla olisi lehmän sisäfilee). Erään toisen tutkimuksen mukaan koira tekee omistajastaan monella tavalla terveemmän yksilön (totta). Kissa sen sijaan tekee omistajansa vaatteista karvaisia ikuisiksi ajoiksi. 

Mitäkö muuta meikäpojalle kuuluu? Lisää p….a! Veivät minut eilen shampoopesulle! Vaikka juuri keväällä olin. Kestän kyllä vettä. Kestän kuralätäköt ja ojan pohjat. Kestän vielä senkin, että vähän suihkutellaan lenkin jälkeen, jos oikein ovat sepelit karvoissa kiinni.. Mutta shampoopesu! Yritin selittää mummolle, että shampoon käytön on todettu lisäävän koirien aggressiota, joka voi purkautua hyvinkin absurdina väkivaltana.  Ei sanottavaa vaikutusta.

t. Paavo

Päätimme mummon ja Karvakäden kanssa jättää Perämetsän taaksemme ja lähteä suureen maailmaan. Turkuun. Ja mitä minä yhdessä kahvilassa näinkään! En meinannut silmiäni uskoa! Viereisessä pöydässä istui nahkamooses-pariskunta ja urospuolinen nahkis teki jotain, mikä on minulta ehdottomasti kielletty! Miksi hän sai niin tehdä? Minua on nimittäin ehdottomasti kielletty nuolemasta kenenkään naamaa. Siltikin, vaikka Ihanairmelillä olisi  yllin kyllin herkullisia soseita pitkin suupieliä. Ei. Ei saa nuolla. En edes nähnyt tällä kyseessä olevalla naaraalla olevan mitään suurempia ruokajäämiä suupielissään, mutta niinpä vain uros nuoli pitkään ja hartaasti koko suun leveydeltä. Ärsytti. Minäkin olisin voinut sen tehdä.

t. Paavo (hivenen kateellisena)