Vihoviimeinen kapistus tuo kännykkä ja varsinkin siellä se whatsapp! Mummo on mukana ryhmässä, jossa ovat myös minun veljieni ja siskoni ihmiset. Sieltä mummo sitten ääneen lukee minulle ja Karvakädelle, mitä kaikkea sisarukseni jo osaavat.. Miten toisilla on jo korvat nousseet pystyasentoon, miten pärjäävät jo tunteja yksin (mutta entä jos ei halua, vaikka pärjäisikin?). Lenkilläkin käyvät. Sisäsiistejäkin jo lienevät. Mummo ei tajua, että minulle tulee tuollaisesta kaikesta ihan tosi paha mieli. Toki mummo aina sanomisiensa jälkeen vakuuttelee, että "emmää Paavo sinu kehenkkä muuhu vaihtais". Miksi sitten pitää verrata? Onko todellakin liikaa vaadittu, että saisin kasvu- ja kehitysrauhan?

No tällaisesta whatsapp viestistä taas innostuneena, mummo keksi tänään sovittaa päälleni valjaita. Niitä, jotka eivät sovi keholleni! Niitä, jotka kiristävät, puristavat, hankaavat ja tuntuvat! Luulin, että niistä on jo päästy eroon, koska sitä sanaa en ole kuullut pariin viikkoon. Mutta ei, tänään minua on taas houkuteltu juustopaloilla ja muilla mummon mielestä maistuvilla herkuilla, jotta suostuisin liikkumaan valjaat ylläni. En suostunut. Hoipuin petiin. Kaaduin ja leikin kuollutta.

IMG_20170705_155553.jpg

IMG_20170705_155402.jpg

 

Tänään on ollut varsinainen koiran kiusaamis-päivä, sillä minua on houkuteltu myös kävelemään hihnaan kiinnitettynä. Harmi, etten sittenkin purrut eilen sitä mokomaa kokonaan poikki.. Pysähtelin aina välillä ihmettelemään tämän kaiken touhun tarkoitusta ja kun sitten taas lähdin liikkeelle, mummo järjesti siitä kauheat bileet. Siis mitä, miksi? Sitten, kun minä vuorostani aloin pyöriä ja poukkoilla, jotta vapautuisin tästä vankeudesta, mummo oli murheen murtama (no, ei nyt ihan sentään, mutta jotain sinne päin). Ehkä minä vielä jonakin päivänä tajuan mummon ajatuksen kulkua. Ja mummo minun.

Mutta jotain kivaakin.. Tänään on taas pentutreffit! JEEEE!

niitä odotellessa Paavo