Olimme Karvakäden kanssa lenkillä, kun näimme tällaisen uljaan siivekkään. Ja tässä, mitä nyt tulen teille kertomaan, ei ole kyse mistään meikäpojan illuusiosta, hallusinaatiosta eikä mistään muustakaan tuon kaltaisiin luokiteltavasta ilmiöstä..  Kun palasimme kotiin ja istahdin vakiopaikalleni, nojatuolille, voin taata teille, että lähdin ihan oikeasti lentoon. Lentoon, kuten tämä kuvan maakotka konsanaan.

Ja miten hauskaa se olikaan! Levitin siipeni, joiden väli oli maltillisestikin arvioiden ainakin pari metriä ja hetken lenneltyäni, huomasin jo lähestyväni Venäjän rajaa. Fysiikan lain mukaan se, mikä menee ylös, tulee myös alas. Niin minäkin. Mutta en suinkaan vapaaehtoisesti. Siinä ei Venäjän ja Suomen kahdenvälisillä IATA-sopimuksilla ollut mitään merkitystä, kun naapurimaamme ilmailuviranomaiset järjestivät sotilassaattueen, joka ohjasi meikäpojan takaisin.. nojatuoliin. Mitä helskataa tämä nyt on?

t. Paavo Oiva Veikko