Jo on kiirettä pitänyt! Olen toiminut projektijohtajana saneeraushommissa. Palkkasin tehtävään halpatyövoimaa eli Karvakäden ja Nalle Wahlroosin. Mummolla oli liian kova taksa. Eikä suosituksia. Mitäkö olemme tehneet? Remontoineet taloa! Olemme hioneet ja maalanneet lattioita. Parissa huoneessa liisteröimme seiniin kukkakuvioita. Kun se on nyt pop ja in.

Remontti-Reiska jo aikoinaan sanoi, että ”jos saat tikkuja varpaisiin, niin tautiluokitus on akuutti remppa”. Ja mummo sai. Homma oli siis tehtävä, jos ei muuten, niin kansanterveydellisistä syistä. Karvakäsi, perus-pessimistinä, on sitä mieltä, että yli viisikymmentä vuotta vanhan omakotitalon omistajalla eivät remontoitavat kohteet lopu koskaan. Lieneekö noin? Minä kyllä muistan lukeneeni rakentaja.fi -palstalta, että jossakin Kankaanpään liepeillä olisi kerran saatu vanhan rintamiestalon remontti valmiiksi. Mutta saatan olla väärässäkin.

Mitä projektijohtajan toimenkuvaan kuuluu? No, ainakin minun pitää varoitella työntekijöitä alati vaanivista työtapaturmista. Sanoinkin Karvakädelle, että mikäli hän lyö vasaralla sormeen, niin löisi ainakin hiljaa. Tai jos välttämättä haluaa haistella maali- ja tinnerihöyryjä, niin muistaisi nyt ainakin kohtuuden. Yksi tärkeimmistä ja vaativimmista projektijohtajan tehtävistä on pitää vahtia, että työntekijät eivät laiskottele. Nalle Wahlrooooooos! Töihin sieltä! Heti vetää lonkkaa, kun pomon silmä hetkeksi välttää.

t. Paavo