Lupasin kertoa tällä kertaa teille siitä, miten korona on vaikuttanut tonttujen elämään.

No, ensinnäkin nämä tyypit ovat aiempina vuosina tottuneet siihen, että isolla joukolla häärätään ja välillä pistetään työn lomassa tanssiksi, tip tap, tip tap. Ei enää. Kaikenlainen käsien yhteen läpsyttely ja käsikynkässä pompahtelu on täysin edesvastuutonta. Heiiii, Lampertti koski minuun! Missä on desinfiointiaine?

Vieläkö ollaan satapäin työn touhussa? Paja poikia pullollaan. Ei todellakaan. Kokoontumisrajoitukset painavat päälle. Kaksikymmentä kerrallaan on pääpukin suositus. Lauletaanko joululauluja omaksi ja muiden iloksi? Ei. Jokainenhan sen tietää, että voimakas äänen käyttö se vasta levittääkin pöpöjä. Suut suppuun! Saavatko sentään toisiltaan vertaistukea? Pientä selkään taputusta kannustukseksi? Ei. Turvaväli, turvaväli! Kaksi metriä!

Muutenkin ovat punalakki-tyypit kovilla. Kaikki made in China -lelut ovat jumissa tullissa. Eivät ehdi jouluksi millään. Ja tämähän tietää tontuille lisätyötä. Sillä pitäähän lahjoja olla jokaiselle pikkunaperolle vietäväksi. Muuten pukkia moititaan epätasa-arvoisuudesta. Korvatunturin väellä on joka vuosi vankka yritys pitää yllä samanarvoisuutta. Toteutuuko se? No ei. Ei saa koko vuoden kilttinä ollut piltti toivomaansa Super Mario lego -pakettia. Ei. Sen saa kylän kauhu. Jokaista kaveriaan rääkkäävä Reiska. Saa, koska vanhemmat ostavat. Väittävät sen olevan pukilta. Katin kontit.. Ole tässä sitten oikeudenmukainen, huokaa tonttu.

Seuraavassa postauksessa seurataan joulupukin muorin joulunaluselämää.

t. Paavo