Kuulin mummon ja Karvakäden keskustelevan. Mummo sanoi, että ”siin o varmaste joku koira haudattuna”. Helskata! Missä? Näytä! Kuka on laitettu pitkäaikaiseen säilytykseen?

Yritin etsiä kiveä, sillä sellainen laitetaan useimmiten merkiksi, jotta tiedetään, missä koira on haudattuna. Silmä tarkkana tsiigailin, josko jostakin löytyisi kivi henkilökohtaisilla tunnistetiedoilla. Tiedoilla, joita ei todellakaan saa laittaa nettiin, mutta hautakivissä se sallitaan.

Kun olin aikani nuuskinut ja ilman tulosta karvakamun hautaa etsinyt, mummo selvensi minulle, että kyse onkin sanonnasta. Olisitpa sen heti kertonut, olisin paljon vaivaa ja energiaa säästänyt. Mutta mitä ihmettä tuo lause oikein tarkoittaa?

On kuulemma kansainvälinen sanonta ja eri kielissä vähän eri tavalla muotoiltu. Englannissa haistavat rotan: I smell a rat. Joissakin kielissä haudatun koiran tilalla on jänis, kettu, soittaja tai suutari. Konkreettisen selityksen suomenkieliselle sanonnalle tarjoaa muinainen tapa haudata koira elävältä tallin tai navetan alle. Tarkoitus oli näin suojella muita elikoita onnettomuuksilta. Haju paljasti, että oli aihetta olettaa maan alla piilevän jotain epäilyttävää, siinä oli koira haudattuna. Täysin älyvapaata touhua, sanon minä.

t. Paavo