Nyt kun kaikki muutkin tiaiset, talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaiset, olen jo bongannut, niin alan suorastaan ikävöidä puutiaista! Tuota jokaisen karvakorvan ja nahkamooseksen kaipaamaa ikiomaa lemmikkiä. Lemmikkiä, joka on niin vaivaton ja helppohoitoinen.. Pikku-pikku-jaloillansa se etsii sinusta sen parhaan mahdollisen paikan, johon se kiinnittyy. Tämän jälkeen se hoitaakin itse itsensä. Sinun ei tarvitse murehtia ruokinnasta, ulkoiluttamisesta, ei mistään. Siinä se istuu sinussa tiukasti, eikä lähde pois ennen kuin kuolo korjaa. Tuollainen uskollisuushan on suorastaan kadehdittavaa.

Miten meikäpojalta onnistui satiiri?

En oikeasti pidä puutiaisista yhtään. Etsivät meikäläisestä aina sen kettumaisimman kohdan; peräaukon, korvan tauksen tai pippelin kärjen. Mummo laittoi minulle tänään jotain liuosta niskaan. Estää kuulemma nämä pienet ällötykset. Toivotaan.

t. Paavo