Pakko se on jossain vaiheessa kohdata elämän realiteetit. Nostaa vaaleanpunaiset silmälasit otsalle ja katsoa totuutta silmiin. Olemme mummon kanssa postanneet teille kauniita rantakuvia ja myönnän, aivan tietoisesti olemme jättäneet kuvaamatta Espanjan karumpaa puolta. Nyt on aika paljastaa teille myös se. 

Kun lähdemme iltakävelylle, joudumme tarkasti miettimään reitit, joissa roskaa ja jätettä olisi vähemmän. Reitit, joissa tassuni eivät ole vaarassa saada haavoja lasinsirpaleista. Täällä löytyy kyllä roskiksia kaikissa sateenkaaren väreissä. Jätesäiliöillä kun on omat koodivärinsä kierrätystä helpottamaan. Siksi olettaisi ja toivoisi, että ihmiset täällä siirtäisivät roskansa ja jätteensä niihin kuuluviin säiliöihin. Mutta ei.

Roskis voi olla parin metrin päässä, mutta roska tipahtaa tyypiltä juuri siihen kohtaan katua, jossa sillä hetkellä sattuu olemaan. Limutölkki lentää kaaressa kadun vierellä olevalle tyhjälle tontille. Roskapussi putoaakin palmun juureen ja jää siihen. Ja sitten ovat ekosysteemit ja muut systeemit sekaisin. Välimeri, johon tuo kaikki paska lopulta päätyy, saastuu hurjaa vauhtia. Vuonna 2050 Välimeressäkin on tällä menolla muovia enemmän kuin kaloja. "Jottai tarttis tehrä". 

Tästä kaikesta voi syyttää tietysti myös turismia. Maailmantuskaa kaikesta tästä saasteen määrästä poteva mummo halusi nähdä asiassa kuitenkin  myös käänteisen puolen. Me turistit voimme myös omalla esimerkillämme olla asenteita muuttamassa. Viemällä jokaikisen roskan juuri sinne, minne se kuuluu, näytämme esimerkkiä myös toisesta tavasta toimia. No, voihan sitä tietysti tuollakin lailla matkustamisella tuottamaansa massiivista hiilijalanjälkeään puolustella.. Että asennekasvatusta lähdetään taas Espanjaan tekemään..t. Paavo