Mummo ja minä lueskelimme tänään taas kerran eläinaiheisia blogeja ja sain kuulla mummon huokailua: ”Voi et nämä ova kaik nii laadukkai. Kyl meijänki tarttis noihi meijä kuvie laattu panosta. Mut minkäs teet, ko ain niist tule tommossi suhmussi ja kummallissi”. Haluammekin kiittää jokaista teistä, jotka blogiamme seuraatte, että ette anna amatöörimäisyytemme häiritä. Tässä kohden pitäisi kai luvata, että jatkossa seuraa jotain parempaa, mutta ei, emme usko siihen mummon kanssa kumpikaan.

Olen saanut pikkuhiljaa mummonkin kääntymään pessimismin kultaiselle tielle. Hänkin ymmärtää jo nykyään, että positiiviseen onnistumisen odotukseen ei ole mitään syytä. Tiedekin sen jo todistaa, että optimistit ovat vain väärin informoituja pessimistejä. Mitä mummoooo?! Sinähän vastasit minulle, kun kerroin, että pessimismin ja realismin välillä ei ole mitään eroa, että: ”Joo, joo”. Olit siis kanssani samaa mieltä.

Ja jos kuva muuten minusta onnistuu, niin sitten on ainakin linnunp...aa tuolin selkänojassa ;)

t. Paavo