Mikä minua tulikaan vastaan metsässä? Ihan muina hyönteisinä siinä lenteli, harmitonta pikku ötökkää esittäen? Hirvikärpänen!

Mutta pahat sillä oli mielessään. Viuuuuuuuh! Suora syöksy karvoitukseeni. Siinä se sitten hetken kekkuloi, kunnes sulavalla koordinointikyvyllänsä kaivautui syvemmälle ja vielä vähän syvemmälle. Aikoi sinne asettautua.

Ja toinen! Ja kolmas! Metsä oli täynnä näitä pieniä pirulaisia! Olenkin lähestulkoon varma, että jonakin päivänä vielä näiden muka niin viattomien eliöiden maahantunkeutuminen saavuttaa loppuhuipennuksensa, grande finalensa, ja ne syrjäyttävät nahkamooseskunnan ja täyttävät maan!

Tätä hyönteishegemoniaa kauhunsekaisin tuntein odotellessa…

t. Paavo