Mummo sanoi, että: ”Kyl o merkilline talvi, ko maa o iha musta.” Katsoin ulos. Ei maa kyllä musta ollut. Mutta ei se ollut valkoinenkaan. Perämetsästä, hiihtokilpailuiden mekasta, ovat lumet sulaneet. Luontoäitimme on varmasti suuttunut syystä, että häntä aina moititaan. Koskaan ei ole sää nahkamooseksille oikeanlainen. Jos ei ole liian kuuma, niin on liian kylmä. Jos ei tuule, on liian tyyni. Luontoäitiä moinen nahkamoosesten ainainen valitus on alkanut ottaa pattiin ja hän on päättänyt alkaa sadattelemaan. Kastukaa kaikkeen tyytymättömät. Ja kostoksi hän heittää niskaamme räntää tai vettä.

Räntä on merkillistä ainesta. Se ei ole kiinteää, mutta ei se ole nestemäistäkään. Fysiikan laeilla vaikeasti selitettävä lumen muoto. Perkeleeksikin sitä joskus kutsutaan. Varsinkin jos on uudet talvikengät jalassa ja ne menevät pilalle. Räntäsadetta kutsutaan joskus myös koiranilmaksi. Joka on siis aivan hanurista. Jonkun koiranvihaajan keksintöä.

Sitten on olemassa keltaista lunta. Sitä on ainakin meidän pihalla yhtäaikaisesti valkoisen lumen kanssa. Keltaisesta lumesta syytetään joskus täysin nuhteettomia eläinmaailman edustajia. Kuten esimerkiksi minua. Ja lapsia varotellaan, että ei saa syödä keltaista lunta. Vaikka tosiasia on, että lenkkipolullakin keltainen lumi tuoksuu kaikkein parhaimmalta! Empiirisesti testattu.

Oletteko miettineet tuulta ilmiönä? Puuthan saavat tuulen aikaan heilumalla. Aloin pohtia, että mitä tarkoitusta tuulella ylipäätään on? No tietysti hajut pysyisivät paikoillaan, ellei tuulisi. Eivät leijuisi hyvät sianp….n hajut pihallemme ilman tuulta. Ja se olisi sääli. No, toinen tuulen tehtävä on luultavasti sekoittaa nahkamoosesten hiuksia. ”Mää en kest, siäl ol niin kauhia tuuli, et mun hiukset menivä iha pilal! Ja niinko mä niit föönasi”

Minä olen päättänyt jatkossa tyytyä siihen säätilaan, joka kulloinkin sattuu olemaan. Ihan vain luontoäitiä rauhoitellakseni. Hänellä kun on ilmastomuutoksesta ihan tarpeeksi huolta ja murhetta.

t. Paavo