Tältä näyttää mies, joka on puoleen yöhön kuunnellut europoppia.. Ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan..

”Kuka kattois mun kans euroviisuje semifinaalei?” Hilma teeskenteli nukkuvaa. Karvakäsi, joka juuri äsken oli istuskellut kaikessa rauhassa kahviaan hörppien, ampaisi yht äkkiä tuoliltaan kuin hauki rannasta. Mihin häipyi ja miksi, ei kukaan tiennyt. Jäljelle jäi, kukas muukaan, kuin ihmisen paras ystävä. Paavo.

Siinä me sitten naisen kanssa ihmeteltiin, kun Kääryle notkutti polviaan ja heilutti käsiään limenvihreissä hihoissaan. Nainen saattoi olla hieman innoissaan. Minä mietiskelin. Kuinkas muutenkaan… Jos smurffia kuristaa, minkä väriseksi sen kasvot muuttuvat? Jos jäniksenkäpälä tuottaa onnea, miksi sille jänikselle tapahtui mitä tapahtui? Miksei valo.. Mitä mummooooo!? OK. En mietiskele ääneen.

Meillä oli tänään Karvakäden kanssa mukavia yhteisiä hommia. Hän se aina keksii kaikkea viihdyttävää. Hän piilotti perunoita maahan ja minä yritin löytää ne. Löysin joka ikisen. Kiitosta en taitavuudestani saanut, mutta ei Karvakäsi minua moittinutkaan. Hän on hieno mies. Varoitteli vielä minua, että mummolla saattaa olla huomenna vähän samankaltaisia hommia tiedossa ja nainen ei ehkä ihan yhtä suopeasti suhtautuisikaan siihen, että tekisin hommasta niin sanotusti omannäköiseni. Paskempi mies ei varoittaisi.

t. Paavo