Osaatteko kertoa, miten turvapaikka-anomus tehdään? Aion anoa turvapaikkaa. Jostakin. Ruotsi ei käy. Ai miksikö lähden Perämetsästä? Istuskeltiin eilen mummon kanssa kaikessa rauhassa terassilla, kun keskustelu lähti jälleen kerran oudolle sivuraiteelle. Mummo alkoi uhkailla minua eläinlääkärikäynnillä! Kauheaa tuskaa siis tiedossa! Enkä nyt tarkoita sitä, että minua kidutettaisiin pakottamalla odotushuoneessa kuuntelemaan Antti Tuiskun musiikkia.. Ehkä sitäkin, mutta ei, piikitettäväksi joutuisin. Ja varmasti katsottaisiin myös hännän alle. Niin ne eläinlääkärit tekevät. Se on heille eräänlainen pakkomielle.

Hammaskiven poistoa! Mitä helskattia! Vain anaalirauhasten tyhjennyksen kokenut voi samaistua tähän kidutusmuotoon. Mitä mummooooo!? Rauhoitetaanko? Ahaa, minut siis sidottaisiin kettingeillä pöytään, leuanlevittimet iskettäisiin suuhun ja ienten ja huulten välit työnnettäisiin täyteen pumpulituppoja. Ja tämä olisi vasta esivalmistelua tulevaan. Tämän jälkeen lääkäri ottaisi käteensä taltan ja porakoneen ja muita tuhovälineitä ja tunkeutuisi minun, unten mailla olevan koiraparan suuhun, ja tekisi hampaistani sepeliä. 680 euroa kiitos ja tervetuloa uudelleen.

Niin, ja kun luulisin olevani jo turvassa, huutaisi tämä sadisti vielä perääni: ”Muista Paavo harjata hampaasi aamuin illoin!” Oli ehkä nähnyt vaivoin kasvattamani sieni- ja itiökerroksen poskihampaissani. Hitto jos nekin tuhoaisi!

Mutta siis, jotta en moista joutuisi kokemaan, olisi lähtö muille maille nyt enemmän kuin välttämätöntä. Missä olisi eläinlääkärivapaa vyöhyke? Sinne lähtisin. Oitis.

t. Paavo