Joulusta on selvitty. Ei ole ähky. Ikävä kyllä. Perhekuntamme muilla jäsenillä kyllä on, mutta miten minut aina pidetäänkin noissa samoissa tylsissä pöperöissä. No, sain minä sentään maistaa kinkkua, kun se tuli uunista. Ihan vaan siksi, että Karvakäsi sääli koko yön kypsyvää sikaa päivystänyttä poikaansa.
Minulla on ollut päivystyshommia viime aikoina vähän enemmänkin.. Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset synnytti vähän ennen joulua vauvan! Pienen tytön! En oikein luota nahkamoosesten kykyyn huolehtia jälkeläisistään, joten pitihän minun pari päivää katsoa heidän peräänsä. Väittivät katsovansa minun perääni, etten ihan läpikotaisin lasta nuolisi. Höh.
Joulupukkikin kävi. Pihalla. Ei arvannut tulla punanuttu sisälle, sillä kyllä me olisimme Boriksen kanssa haukkuneet tuon huijarin pataluhaksi! Ai, eikö Hilma? Ei. Hän olisi ollut hampaat tiukasti kiinni ukon kantapäissä. Se kun on Hilman mielestä paras tapa karkottaa tunkeilijat. Hilma on ollut hieman hämillään heille muuttaneesta muukalaisesta. Olen lohduttanut häntä, että kyllä vauva vielä saattaa palautukseen mennä, kun huomaavat, miten se kitisee ja narisee.
Mummosta on tullut eläkeläinen. Mitä se sitten tarkoittaakin? Ainakin sitä, että mummo on saavuttanut kehitysvaiheen, jossa tungeksitaan jonottamaan ihan vain, etteivät tavalliset työssäkäyvät nahkamoosekset vain pääisisi jonoissa eteenpäin. Ja mitä tekee eläkeläinen, kun on jonottanut aikansa ja tulee hänen vuoronsa? Latoo kuin hidastetussa filmissä ostoksensa hihnalle ja kaivaa laukun pohjaltaan pienimmät mahdolliset kolikot, joilla alkaa maksaa… ”Ai niin, nuo banaanit on punnitsematta” ja mummo alkaa köpötellä rollaattoriaan työntäen ja muita nahkiksia kiilaten hedelmäosastolle.. Mitä mummoooooo?! No et ehkä ihan vielä. Mutta odotapas vaan.
Ja niin se tämäkin vuosi kiisi, että pian on kaksituhattakaksikymmentäviisi (kylläpä nyt rimmaa). Oikein ihanaa tulevaa vuotta meille kaikille!
t. Paavo Oiva Veikko