sunnuntai, 24. syyskuu 2017

Erämaan kutsu

 

Tassut turvoksissa (no,  ehkä ihan lievää liioittelua, mutta jotain sinne päin..) tässä yritän päiväkirjaani kirjoittaa. Tulipa tehtyä tähänastisen elämäni rankin erämaa- lenkki. Juoksin kolme tuntia ( ja kylmiltään, enempiä treenaamatta) lähes tauotta. Miksi en voinut hidastaa tahtia? Siksi, että en voi sietää perässähiihtäjän roolia. Jos hidastelin, joku meni ohi. Ja taas oli juostava. Hidaste hihnan päässä yritti jarrutella, mutta yllättävän kivasti sain liikettä mummon  vanhoihin pohkeisiinkin.

22047660_10212936495599198_1970398958_o.

Mummolla on outo tapa liikkua luonnossa. Minä olisin auliina apurina häntä hinannut vaikka koko matkan (vähät välittämättä siitä, että hengitykseni vinkui ja pihisi), mutta mitä tekee nainen? Pysähtyy. Joka kerta pysähtyy, kun saan kunnon vedon päälle. Ymmärtäisin, jos tätä olisi tapahtunut kerran tai kaksi. Ei. Koko matkan jatkoi samaa pelleilyä.

Mitään herkkua en saanut pysähtyä maistelemaan (en kunnolla edes haistelemaan). Tiedätte kai herkkuni? Ei, ei ollut puolukka eikä karpalo.. Ötököiden vähennyttyä syyssäiden myötä, olen siirtynyt siihen itseensä.. Menee sekä läjästä että pökäleinä. Nyt ehkä paheksutte.. Mutta p….ssa ei ole mitään pahaa, kysykää vaikka kärpäseltä.. Miljoona triljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä.. Mummo ei ymmärrä minua tässä asiassa. Hiukan jos hipaisenkin ko. tuotosta, niin pussailut on siinä siltä päivältä. Mummo hienostelee..

Erämaassa oli muitakin. Eli se ei siis ollut oikea, aito erämaa. Se oli ylikansoitettu sellainen. Enkä ollut ainoa koiramaailman edustaja kyseisessä paikassa. Koppavia ja vähemmän koppavia tyyppejä oli metsä puolillaan. Koppavat eivät minua päin edes vilkaisseet, kun vastaan tulivat. Kyse oli ehkä jostakin sellaisesta, josta minullekin on yritetty toitottaa (oikeaoppinen toisen koiran ohitus ja plää plää plää… Ei kiinnosta.). Toiset taas ottivat reippaastikin kuonokontaktia.

22016835_10212936512599623_731809044_o.j

Tässä kuva ihanasta pyreneittenkoirasta, johon törmäsimme (minä tunnen edelleen vetoa näihin isompiin, runsaskarvaisiin tyttösiin.. Muistattehan vielä Huldan, hurmaavan leonbergin?).Ensimmäinen ajatukseni oli: Nyt Pave pääsee lähikontaktiin!! Oikeassa olin! Niin oli lämmin vastaanotto hänen suunnaltaan.. Ihan yllätyin moisesta ystävällisyydestä.  Vaikka jotkut sanovat, että heti ensitapaamisella ei pidä pyrkiä suuhun, sääntöä uhmaten sen tein. Pussasin niin että posket puutuivat.

Hiukan harmitti, että minun ja vaalean unelman  juttu  ei edennyt siitä, sillä Karvakäden kaivettua kinkkuvoileivät repusta, huomiokykyni herpaantui, ja tyttönen oli hävinnyt, kun olin saanut syötyä. Mitä opin tästä; mieti Paavo tarkkaan, minkä kinkun valitset…

terveisin erä-Paavo

lauantai, 23. syyskuu 2017

Jatkoa eiliseen..

 

Minulla ja mummolla ei tunnu tuo kommunikointi pelaavan ihan kaikilla osa-alueilla. Olemme hänen kanssaan välillä täysin eri taajuuksilla.. Mielestäni toin aika selväksi eilen ajatukseni harmaista villapaidoista.. Mitä tekee mummo? Tulee tänään kotiin eilisen hipsteri-paidan identtisen kaksosen kanssa..

Paidan ympärillä vellova negatiivisuuden kehä ei tasapainottunut  mummon niin positiivisiksi aiotuilla sanoilla: ”Kato, täsä tämmöne mist sää eilenki tykkäsit (ai tykkäsinkö???). Hiuka isompi vaa.” Pienet ärsyttävät asiat ovat täysin normaaleja missä tahansa suhteessa, mutta täytyy myöntää, että nyt oli jo meikäpojankin huumori koetuksella tuon naisen kanssa!

Aloin hulvattoman kabareen  (koreografia oma), jossa oli tasasuhteessa tasajalkahyppyjä eteen ja taakse. ”Kyl sun täyty tottu paittasse. Sää jääryt talvel, ko sää et ol mikkä siperiahusky etkä pingviini. ”

21981918_10212928656563227_1744736287_o.

Illalla lähdettiin rannalle. No joo, täytyy myöntää, että kyllähän tuo villaläjä selässä lämmitti.. Mielipiteeni paitaa kohtaan lieveni törkeästä ehdolliseen..  Ehkä sitten talvella.. Ehkä, jos kukaan koirakaveri ei näe.. Ehkä, jos en vaivu horrokseen..

t. Paavo

 

perjantai, 22. syyskuu 2017

Pakko- eikun villapaitaan puettu Paavo

 

Toivoin niin, että tämä viikko olisi mennyt näin: maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, lauantai ja klp (eikä se kynsien leikkuu -päiväkään olisi ollut välttämätön). Mutta perjantai tuli. Ja villapaita sen mukana..

Olisin halunnut maastokuvioisen takin (jos siis on AI-VAN pakko pukeutua).  Miehekkään. Sellaisen, jollaista laskuvarjojoukot ja palkkasotilaat käyttävät.. Sellaisen, jossa katoan maastoon kuin pieru Saharaan.. Takissani saisi olla ainakin neljä (kuusikin käy) taskua, vyötärökiristys ja kainaloissa tuuletus.  Ja mielellään paha tuoksu. Sellaisessa asussa saisin erämaassa kiinni jokaikisen kohmeisen kovakuoriaisen,  hämähäkin ja maa-artisokan..

Koskaan ei saa mitä haluaa... Harmaan, tylsän villapaidan sain.. Oliko positiivinen ylläri? Ei. Ymmärrätte varmasti närkästykseni..  Villapaitoja pitävät vain nössöt hipsterit. Helsingissä. Kerroin oitis mummolle, että sen verran minäkin muodista tiedän, että en voi pitää paitaa, joka on niiiiin last seasonia.. Taatusti alekopasta ostettua,  (”mää ostin ko halval sai…”) viime vuoden mallistoa.

Yritin liueta tapahtumapaikalta. Mutta ketterä vanhus sai kiinni. Ei auttanut vastaan pyristely..  Juustoa käytti nainen houkuttimena ja juuston himossani menin sitten pääni paidan sisään työntämään.  Ja juuri kun aloin vaipua epätoivon synkkiin syövereihin, sanoo mummo:  ”Toi paita on kyl sul iha liian piän”! Minullahan on huomattavan leveä ja vahva (kröhöm) rintakehä, joten ihmekö tuo. Minulle, kuten muillekin kehonrakentajille,  on vähän vaikeaa löytää sopivaa vaatetta. En kuitenkaan pääse pälkähästä. Huomenna tulee joku uusi vaate. Joku ihan kamala (pessimisti ei pety).

21951773_10212919660098321_1361193004_o.

Eihän kukaan vain näe minua?

t. Paavo

torstai, 21. syyskuu 2017

Niskapesulla

21895296_10212912296474235_129153463_o.j

Minä vannon ja vakuutan, että kaaduin ihan vahingossa siihen peuran jättämään kakkakasaan.. Sitten minulla tuli niitä pyörähdyksiä siinä, kun kaulaa ei meinannut millään saada irti siitä läjästä. Yritin kyllä.... Pitikö silti pestä????

t. väärinymmärretty Paavo

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Syysvaateostoksille...?

Mummo sanoi tänään, että kylmät syyssäät ovat tuloillaan. ”Sit sääki Paavo tarvittet takin päälles! Takki pääl voit istuskel tual ulko miälimääri. ” Ei ikinä! Ei koskaan! Valjaat jo pelkästään aiheuttavat minulle vakavia halvausoireita! Turhaa trendipelleilyä! Rumat ne vaatteilla koreilee! Ei puku tee pyhimystä! Koiraa ON karvoihin katsominen! Kaikkea yritin. Ei auttanut.

Siis olen koira, jolla ei ole aluskarvaa lämmittämässä..  Ja se on mummon mielestä peruste syys- ja talvivaatetukselle. Kyse on kuulemma minun hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimisesta. Ja höh.  Entä jos vaipuisin talvihorrokseen? Heräisin vasta, kun kevätaurinko alkaisi lämmittää.. Karhutkin tekevät niin. Nekin tekevät sen ihan vaan siksi, ettei kukaan keksisi vaatettaa niitä. Vakavia ennakkotapauksia kun heillä on; esim Nalle Puh, Ti-Ti Nalle ja Karhukoplan veljekset..

Perjantaina lähdetään kuulemma vaateostoksille (miksi mummo saa aina tahtonsa periksi?). Kun juuri perjantaina ei minulle millään sopisi.. Minun piti tehdä mindfulness-harjoituksia koko päivä.. Mummooooooo!!

21875967_10212905410342086_376380699_o.j

Uskottavuushan siinä menisi, jos tuolla palttoo päällä istuisin.. Ei hyvää päivää!

terveisin tulevaisuudestaan huolestunut Paavo