lauantai, 17. marraskuu 2018

Täällä taas!

I’m back! Ja ihan pikkuisen on huijattu olo! Selvisi, että perämetsän residenssi on ollut viikon tyhjillään.. Minusta haluttiinkin eroon siksi, että pääsivät itse rantalomalle Espanjaan! Eipä kysytty, mihin haluaa Paavo. Niin, mikäpä minä olen sanomaan, mitä minä haluan. Mitä minun asiat muka minulle kuuluu..

Ai, että mitenkä kaupunkilomani sujui? Kiitos kysymästä. Hyvinhän se. Koiraplaneetalla on aina meininkiä! Liekö ollut sattumaa vai osa suurempaa salaliittoa, mutta Boris ja Lulu olivat samaan aikaan samassa paikassa.  Tukka hulmuten esittelin heille pihaa ja lähimaastoja. Ja muita kavereita, joita siellä riitti ihan kiitettävästi.

Mutta valehtelisin jos sanoisin, ettei yhtään ollut mummoa ja Karvakättä ikävä. Viikko on pitkä aika. Sanovat, että koiralla on erilainen ajantaju kuin ihmisillä. Niin on. Tarkempi. Mummo ja Karvakäsi olivat laskujeni mukaan poissa 8 päivää, joka on 192 tuntia, joka on 11520 minuuttia, joka taas on peräti 691200 sekuntia. Täytyy myöntää, että eilen illalla aloin jo olla epätoivoinen. Unohtaneet ovat ainoan poikansa. Eivät muista, mihin ovat jättäneet. Karvakäsi on kelpo mies, mutta muisti hänellä on kuin romuvarasto: tarpeellinen aina alimmaisena..

Vihdoin tänään iltapäivällä kuulin tuttua ääntä.. Onko se Mazda? Onko?? Ääni läheni ja läheni ja kyllä, jippiiii!! Sieltä he saapuivat. Kivi putosi sydämeltäni. Eikä ollut mikään sappikivi, vaan oikein kunnon tiiliskivi! ”Perämetsään ja sassiin” , huusin! Lomalla on kivaa, mutta kyllä kotisohvan kulma on ihan parasta. Siihen minä parkkeerasin, kun kotiin pääsin. Herättäkää vaikka kolmen päivän kuluttua syömään!

Lomalta%20paluu.jpg

t. Paavo, lomalta palannut

tiistai, 6. marraskuu 2018

Kaupunkilomalle lompsis!

Huiiii%21.jpg

Kolme yötä jäljellä ja sitten lähden kaupunkilomalle! Maaseudun rauhasta suoraan urbaaniin city -melskeeseen. Mitenkähän se sujuu? Olen stadissa syntynyt eli minulla on kaksoisidentiteetti, mutta puolitoista vuotta täällä perämetsässä on muokannut luonnettani aika lailla jupista juntimpaan suuntaan. Osaanko minä enää siellä kaupungissa käyttäytyä? Siellä ei saisi kuulemma haukkua ohikulkevia. Ja niitä ohikulkevia on siellä hitusen enemmän kuin täällä maalla. Täällä päivän mittaan ohi kulkee postiauto ja joku muu. Ehdin hyvin reagoida molempiin. Kaupungissa minulle saattaa tulla kiire sanomisissani. Iltapäiväruuhka kauhistuttaa jo nyt minua.. Morottamista joka suuntaan.

Kun kaupungissa lähdetään lenkille, ei jokaista karvakorvaa tervehditä, joka vastaan tulee. Kaupunkilaiskoirat ovat harjoitelleet niin kutsuttua oikeaoppista kohtaamista. Siinä mennään kaverin ohi niin kuin ei nähtäisikään häntä. Poispäin käännetään pää. Epäkohteliasta, sanon minä. Aion kyllä pitää siitä huolen, että perän ainakin haistan joka ikiseltä vastaan tulijalta. Se on meillä täällä maalla perinne. Ja minä jos kuka, olen perinteiden vaalija.

Sitä olen miettinyt, että miten viikon poissaoloni vaikuttaa mummoon. Entä jos hän traumatisoituu? Onko keskinäinen luottamuksemme tämän jälkeen mennyttä? Lohduttaudun sillä, että mummoilla ajan taju on hieman erilaista kuin meillä koirilla. Ehkä hän pari päivää vähän ihmettelee, että missä se Paavo Oiva Veikko oikein on, mutta pakko naisen on oppia siihen, että emme aina voi olla kylki kyljessä kiinni. Vähän omaa tilaa on välillä otettava.

t. Paavo

torstai, 1. marraskuu 2018

Herkkä mies, Boris

Boriksen%20allergia.jpg

Nyt on Boriksella jotain miesflunssaa pahempaa. Lähetti minulle selfien. Jo on kuvan tyyppi ankeana ja apaattisena.

Boriksen kirsun seutu alkaa kerätä punaa, kun äijä oikein innostuu.. niin tai nolostuu. Epäilen kuitenkin, että nyt ei ole kyse siitä. Jostain astetta vakavammasta taitaa olla kyse. Noin aggressiivinen punotus vaatisi jo sen, että Boris olisi joutunut vähintäänkin kymmenen iloluontoisen nartun ympäröimäksi ja huomion kohteeksi. Siitä saattaisi seurata noin vahva reaktio.. Ja en ihan usko Boriksen yht’ äkkiseen menestykseen naisten keskuudessa. Boris, kuten en minäkään, emme yleensä ole tyttökoirien ykkösvalinta poikaystäväksi. Juuri mitkään tyttökoirien ”Uros minun mieleeni” -kriteereistä eivät tuota tulokseksi meitä. Ikävä kyllä.

Boris kertoi olleensa rokotettavana. Ja niin kuin minä olen kehottanut häntä kiertämään eläinlääkäriasemat kaukaa! Siellä käynnistä ei seuraa koskaan mitään hyvää!! Milloin viedään pallit, milloin kiskotaan hampaat irti! Milloin eläinlääkäri ihan vaan omaksi huvikseen työntää sormeaan koiran ahteriin. Herkkänä miehenä Boris sai rokotteesta allergisen reaktion. Mitä nyt tehdään?? Mies tarvitsee apua! Missä adrenaliinit, antihistamiinit ja kortisoniruiskeet?? Joskus myös yön yli nukkuminen auttaa. Ja Borista auttoi tuo viimeksi mainittu.

Katsottiin eilen mummon kanssa uutta koira-aiheista tv-ohjelmaa. ”Kato ny Paavo malli! Tee tommottis! Oi, joi, ompas toi viisas!” Höh. Osaisin minäkin riippuliitää. Ja osaisin minäkin sukeltaa. Ei vaan ole täällä perämetsässä oikein olosuhteet olleet otolliset moisille touhuille.. Ja tulisitko mummo mukaan? Sinä, joka hengästyt omenaa kuoriessasikin. Sitten ohjelmassa ylpeänä esiteltiin koira, joka ”osasi” niin fiksusti päätellä, että jos namia ei ole toisen kupin alla, niin se on sitten sen toisen kupposen alla. Niin, mikä olikaan todennäköisyysprosentti tuossa kohdin? Hei haloo! Kissojen ÄO:kin riittäisi tuohon.

Vanha ukko esitteli koiraansa, joka tunsi nimeltä kaikki 1000 leluaan!! Hitusen vaatimattomalta alkoi tuo oma lelukoppa näyttää sen jälkeen. Missä minun puuttuvat noin 976 leluani ovat? Mummooooo!  Ja mitä ihmeellistä siinä on, jos koira oppii nimeltä lelujaan! Tunnenhan minäkin Nalle Wahlroosin, sammakon, kirahvin, pallon ja myös kaikki ne, joiden ulkoinen olemus on kokenut pientä muutosta sen jälkeen, kun ne käsittelyssäni ovat kadottaneet sisuksensa. Sen sijaan, että ihmettelisin koiraa, ihmettelisin koiran noin 100-vuotiasta omistajaa.. Miten ikimaailmassa niin vanha ukko muka muistaa nimeämänsä lelut? Ei muista! Ja miten ylipäätään niin vanha ihminen voi muistaa enää tuhatta sanaa!!?

Terveisin ihmettelevä Paavo

perjantai, 26. lokakuu 2018

Lunta!?

Aaaaa-pu-va!!? Mitä tämä on?? Meillä satoi lunta! Talvi yllätti autoilijat.. ja Paavon!  Mitä teki Karvakäsi tämän totaalisen ympäristökatastrofin hetkellä? Oli sitä mieltä, että nyt mennään ulos. Ei mitään tilannetajua miehellä. Löin jarrut pohjaan ulko-ovella. ”Jos ulkoilutat nyt ihan vaan itseäsi”, sanoin hänelle. Kuka haluaisi kastua?

Takkia on tarjottu päälleni jo pari päivää. Minulla on talveksi vaatteita  enemmän kuin mummolla ikinä! Garderobini on täynnä eriväristä ja erimallista paitaa ja takkia. Ja yhtään niistä en ole itse halunnut enkä pyytänyt. ”Mun ol pakko osta, ko näin tämä. Eik ol ihana? Kato ny itekki.” Minulla ei ole pienintäkään kaipuuta tämänkaltaiseen estetiikkaan. Ei ole ihana. On ällö.

Mummo sanoo, että en saisi luottaa pörröiseen (ja hänen mukaansa myös takkuiseen) turkkiini. On kuulemma vain silmänlumetta. Minulla ei ole aluskarvaa (kiitos äitini ja isäni rotuominaisuuksien..) ja vatsan aluseni on lähes kalju. Tässä siis mummolle perustetta sille, että minä muka olisin kylmälle herkkä. Olisi niin kivaa, kun saisi edes joitain asioita tietää ihan itse.. Kuten esimerkiksi sen, että palelenko vai en. No en. Ja onko nälkä vai ei. No ei. Tai saako kissoja kiusata. No kyllä!!

y%C3%B6k.jpg

t. Paavo Oiva Veikko

sunnuntai, 21. lokakuu 2018

Hyvinvointipäivä..?

hyvinvointip%C3%A4iv%C3%A4.jpg

Vai hyvinvointipäivä!! Minä kyllä sanoisin touhua, jota tänään meillä harrastettiin, ennemminkin pahoinvointipäiväksi. KLP ja siihen kaupanpäälle lisättynä jotain muuta epämääräistä koskettelua ja hiplailua. Meille luvattiin, että tarjolla olisi hierontaa, turkin harjaamista, manikyyriä, pedikyyriä ja muuta ”muka kivaa”! Kenen mielestä kivaa?? En tykännyt mistään. Boris ja Lulukaan eivät tykänneet. Vain Hilu tykkäsi. Jos Hilu oli kaivannut hemmottelupäivää, niin miksi ihmeessä meidän kaikkien piti siihen osallistua? Olisi ihan vaan keskenään nautiskellut..  Eikö hyvinvointipäivä voisi olla vapaaehtoista? Niille, jotka sitä tarvitsevat. 

Boris oli tänään(kin) totaalikieltäytyjä. Vaikka kaikkein eniten olisi kynsienleikkuuta kaivannut. Alkoi esittää juuri kun hänen vuoronsa tuli, että häntä ahdistaa. Mussutti Ikean rottaa ja esitti niin stressaantunutta, niin stressaantunutta. Ja nahkamooseksille tämä esitys meni täydestä. Boriksen kynnet leikataan sitten kuulemma "huomenna". En usko. Laisti koko homman. Höh.

t. Paavo