maanantai, 14. tammikuu 2019

Muutama sananen kauneudesta

Lulu%20kaunotar.jpg

Lulu on niin kaunis! Hänen piirteissään on käsittämätöntä estetiikkaa! Jotain, jonka pitäisi hivellä ja kutkutella verkkokalvojeni fotoreseptoreja. Pitäisi siis, mikäli lauseeseen ”kauneus on katsojan silmässä” on luottamista. Sillä kai se kauneus siellä silmässä joitakin oireita antaa? Kuten roska. Kutinaa? Poltetta? Outo lause kaiken kaikkiaan..

Toinen outo lause on, että ”sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää”? Höpö höpö. Vaikka Lululla olisi miten kaunis perna tahansa, niin mitä iloa siitä olisi minulle tai muille? Tai edes hänelle itselleen. Sen sijaan tuo suloistakin suloisempi naama.. sydän ihan sulaa! Hui, mitä minä meninkään sanomaan!? Siis mitä tekee!! Sydän sulaa..?  Koko elin siis lurpsahtaa kasaan? Voisiko tuota sulamisonnettomuutta mitenkään ennalta ehkäistä?

t. Paavo

 

lauantai, 12. tammikuu 2019

Vuoden vapaaehtoistyöntekijä

Olen aloittamassa vapaaehtoistyön! Olen kuullut, että sen kaltaista toimintaa harrastavia tyyppejä pidetään kovasti arvossa.. Ai, mitäkö alan tehdä? Näin facebookissa ilmoituksen, jossa etsittiin uusille koirien leluille testaajia. Ilmoittauduin. Mitä mummoooooo!! Ei muka ole vapaaehtoistyötä?? Onhan! Vapaasta tahdosta tekisin ja kun päivät pitkät leikkii, niin kyllä se työstä käy.

Kun olen vapaaehtoistyöni ytimessä,  saan varmasti noin tuhat uutta lelua. Ainakin. Kynteni jo syyhyävät ja hampaitani kolottaa päästä niiden kimppuun.  Mitä mummoooooo?? Ai, että kyseistä testaajan paikkaa haki monta sataa koiraa. Epätodennäköistäkö, että he valitsisivat juuri minut? Olenko nyt kuulevinani pientä negatiivissävytteistä saivartelua naiselta, joka useimmiten syyttää minua pessimismistä.

Minua parempaa lelujen testaajaa ei olekaan. Itse asiassa sovin lelumarkkinoille yhtä hyvin kuin Matti ja Teppo Mattiin ja Teppoon. Eli täydellisesti. Ehkä menen hieman aikaani edelle, mutta en voi olla miettimättä sitä, kun tänä vuonna taas valitaan vuoden vapaaehtoistyöntekijää.. Olisipa se aika paukku, kun vuoden vapaaehtoistyöntekijä 2019 olisikin Paavo Oiva Veikko Perämetsästä, lelutestaajien kuningas!! Sitä odotellessa.

Vapaaehtoisty%C3%B6ntekij%C3%A4.jpg

t. Paavo

keskiviikko, 9. tammikuu 2019

Veikon nimipäivä

Saa onnitella!! Saa lahjoa!! Saa tarjota herkkuja!! VEIKON NIMIPÄIVÄ!! Olenhan minä Paavo Oiva VEIKKO. Onpa hyvä, että tajusin antaa itselleni Paavo-nimen lisäksi pari extra -nimeä. On juhlan aihetta vähän useammin.

Nimistä puheen ollen. Minua on huijattu! Taas kerran! Sain selville, että naisen, joka asuu kodissamme, ja joka on mummona minulle esitelty, oikea nimi ei olekaan mummo!! Kuljeskelee täällä tätä salanimeä käyttäen. Onneksi Karvakäteen sentään voi luottaa. Mies on sentään nimeltään se, mikä sanoo olevansa!

Tiedättekö muuten mikä Anna Puun nimi olisi, jos hän olisi turkulainen?

  • Onk mittä klapei?

Heh, heh hee! Ai, vanha vitsikö? Odotapa kun mietin..No mitenkä tämä?

Mitä mummo täyttää?

  • Koko takapenkin!

Oliko parempi?

Paavo%20ja%20Wahlroos.jpg

t. Nimipäiväsankari Paavo Oiva Veikko ja ystävänsä Nalle Wahlroos

perjantai, 4. tammikuu 2019

Kiltteydestä

 

Löysinpä hauskan jutun lehdestä.. Hih hih hii..

 

Heh%20heh.jpg

Mitä mummoooooo??

Ai, että kissojen omistajat voivat tykätä kehnoa, kun aina mollaan heidän lemmikkejään.

No mutta hei! Kannattaisiko heidän sitten hankkia koira..? Tai karaistua.. En aio panettelua ja parjausta ihan lähiaikoina lopettaa.

Koirat ovat naljailleet näistä galaksin kamalimmista kiusanhengistä aikojen alusta asti. Se kuuluu asiaan.

Sitä paitsi, minä en jaksa, halua enkä viitsi olla aina kiltti!

Tiedättekö tämän biisin:

Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie,
sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie.”

En minä voi kaikkea aikaani uhrata kiltteyteen ja muuhun muiden mielestä mukavaan ja hyvään tekemiseen..

Tai vahtia, mitä mikin osa minussa milloinkin tekee. Olimme Hugon luona ja kun en ollut tarkkana, pippeli meni pissaamaan sisälle..

M%C3%A4%20ja%20Hugo.jpg

t. Paavo

maanantai, 31. joulukuu 2018

Hyvää uutta vuotta 2019!

Tänään on räjäytysilta.

Mummo kysyi, että pelkäänkö raketteja.

Pyh.

Minä en raketeista välitä. Enkä pelkää.

Rakettien välillisten seurausten miettiminen

sen sijaan saa minut huolestumaan..

Kuten se, etteivät kylämme pojat nyt vain

satuttaisi itseään raketteja ammuskellessaan.

Tai se, että miten pitkään luontomme mahtaa

ammuskelun aiheuttamia hiukkaspäästöjä kestää?

Ja se, että muistetaanko ne kaikki roskat kerätä pois?

Leikkipuistoistakin.

Lisää stressiä minulle aiheuttaa ajatus siitä,

mitä kaikkia seurauksia uudenvuoden juhlinnasta

saattaa joillekin nahkamooseksille tulla..

Mietin alkoholin aiheuttamia riitoja, rettelöintejä ja

niistä perheille aiheutuvaa pahaa mieltä.

Entä ne kaikki turhat uudenvuodenlupaukset!

Pitkälle tulevaan vuoteen joutuu joku taas kerran

kantamaan epäonnistumisen taakkaa harteillaan.

Ei yhtään kuntosalikäyntiä. Ja on jo syyskuu.

Ehdotankin, että jos lapsilta  kielletään

raketit , niin kielletään aikuisilta alkoholi.

Ja turhat lupaukset.

Ihan vaan varmuuden vuoksi.

haukotus.jpg

Onks pakko valvoo vielä?

Hyvä uutta vuotta 2019 kaikille!

toivoo Paavo Oiva Veikko