Joulusta on selvitty. Ei ole ähky. Ikävä kyllä. Perhekuntamme muilla jäsenillä kyllä on, mutta miten minut aina pidetäänkin noissa samoissa tylsissä pöperöissä. No, sain minä sentään maistaa kinkkua, kun se tuli uunista. Ihan vaan siksi, että Karvakäsi sääli koko yön kypsyvää sikaa päivystänyttä poikaansa.

Minulla on ollut päivystyshommia viime aikoina vähän enemmänkin.. Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset synnytti vähän ennen joulua vauvan! Pienen tytön! En oikein luota nahkamoosesten kykyyn huolehtia jälkeläisistään, joten pitihän minun pari päivää katsoa heidän peräänsä. Väittivät katsovansa minun perääni, etten ihan läpikotaisin lasta nuolisi. Höh.

Joulupukkikin kävi. Pihalla. Ei arvannut tulla punanuttu sisälle, sillä kyllä me olisimme Boriksen kanssa haukkuneet tuon huijarin pataluhaksi! Ai, eikö Hilma? Ei. Hän olisi ollut hampaat tiukasti kiinni ukon kantapäissä. Se kun on Hilman mielestä paras tapa karkottaa tunkeilijat. Hilma on ollut hieman hämillään heille muuttaneesta muukalaisesta. Olen lohduttanut häntä, että kyllä vauva vielä saattaa palautukseen mennä, kun huomaavat, miten se kitisee ja narisee.

Mummosta on tullut eläkeläinen. Mitä se sitten tarkoittaakin? Ainakin sitä, että mummo on saavuttanut kehitysvaiheen, jossa tungeksitaan jonottamaan ihan vain, etteivät tavalliset työssäkäyvät nahkamoosekset vain pääisisi jonoissa eteenpäin. Ja mitä tekee eläkeläinen, kun on jonottanut aikansa ja tulee hänen vuoronsa? Latoo kuin hidastetussa filmissä ostoksensa hihnalle ja kaivaa laukun pohjaltaan pienimmät mahdolliset kolikot, joilla alkaa maksaa… ”Ai niin, nuo banaanit on punnitsematta” ja mummo alkaa köpötellä rollaattoriaan työntäen ja muita nahkiksia kiilaten hedelmäosastolle.. Mitä mummoooooo?! No et ehkä ihan vielä. Mutta odotapas vaan.

Ja niin se tämäkin vuosi kiisi, että pian on kaksituhattakaksikymmentäviisi (kylläpä nyt rimmaa). Oikein ihanaa tulevaa vuotta meille kaikille!

t. Paavo Oiva Veikko

Pummi on yhteisö Perämetsän naapurissa. Jotkut siellä asuvat uskovat, että Pummi on astetta fiinimpien ja fiksumpien kuntalaisten keskus. Me perämetsäläiset emme asiaa näe näin. Vaikka siellä sijaitseekin pizzeria.  Meidän silmissämme Pummi on aika lailla turhake, joka sijaitsee huitsinnevadassa, ja jonka läpi ajamme vain koska kiertotietä ei ole.

Tähän niin kutsuttuun fiinimpien kuntalaisten keskukseen rakennettiin vailla huolta huomisesta iso liikuntahalli ja heti perään yhteiskoulu. Mutta mitä tapahtui! Pitäjän Päättäjät (käytän jatkossa heistä lyhennettä PP) eivät olleet laskeneet rahojaan etukäteen ja ovatkin nyt saaneet havahtua siihen, että ”Perskules, ne evät riitäkään! Ja eivät riitä oppilaatkaan uuteen hienoon kouluun! Laskuvirhe x 2”.

Mitä nyt? Mistä rahat? Mistä oppilaat yhteiskouluun? Perämetsä on PP:n mielestä ollut jonninjoutava piste kunnan kartalla  jo pitkään ja PP:n tarkoitus elämälle on ollutkin poistaa Perämetsä ei vain kunnan, vaan koko maailmankartalta! Lähdetään siitä, että lakkautetaan suurimpana rahareikänä Perämetsän pieni, söpö koulu, jossa oppilaat viihtyvät aivan liian hyvin. Ei koulussa saa viihtyä! Se pitää Perämetsän lastenkin ymmärtää (tai itket ja ymmärrät, kuten PP:t asian määrittelevät).

PP:n suunnitelmat tarkoittaisivat onnistuessaan sitä, että lapsiperheet tulevat suorittamaan Perämetsästä exitin ja vanhempi asujaisto lähtee sitten kukin ajallaan luonnollisen poistuman kautta. Perämetsä hiljenee..

Jotta PP:t eivät onnistuisi aikeissaan, haukumme täällä nyt niin maan perusteellisen kovaa. Katsotaan, miten meidän käy.. Sillä kuten Päivi Kautto-Niemi laulussaan sanoo:

Ei saa tätä hävittää

Koulu antaa elämää

Tää on meille tärkeää

Kylä kuolee ilman sydäntään

Kuolemaa vai elämää

Siitä tässä päätetään

Tää on meille tärkeää

Koulu täytyy säilyttää

t. Paavo

Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset saa vauvan. Pohdimme Hilman kanssa asiaa. Meillä heräsi lukuisia huolen aiheita:

Onkohan se edes sisäsiisti? Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset ei voi sietää matolle kakkaajia. Nimimerkillä kokemusta on.

Entä jos se pureskelee kaikkea? Repii rikki Nöpö-nallen.. Tai Hilun korvan.

Entä jos vauva vaikkapa pyrkii mummon syliin? Hylätäänkö meidät emotionaalisesti? Ei, ei mummo voi sitä syliin haluta.

Löytyyköhän Hilulta ja vauvalta mitään yhteisiä intressejä kuten esimerkiksi syöminen (Paavon välihuomautus: "Apua, syökö vauva lintuja")?

Tosi kiusallista jos se vauva vaatii meitä leikkimään jotain prinsessa-leikkejä. Me ei suostuta.

Hilma:              Onkohan mininahkamooseksilla vaihto- tai palautusoikeus?

Paavo:              Luulisin ainakin, että on.

Hilma:              Me ainakin vaihdamme sen heti jos se ei toimi..

Hilma:              Jos se vaikka vikisee ja kitisee tai pitää jotain muuta ärsyttävää ääntä.

Paavo:              Joo, ei sellaista kukaan jaksa kuunnella. Vaihtoon vaan.

Terkuin Paavo ja Hilma

Mayday, mayday! Ulapalla havaittu vanha haahka! Tuokaa speedot, niin kipaisen tsekkaamassa tilanteen. Ei sillä, että linnut (ja linnulta näyttävät) kiinnostaisi..

t. Paavo

Oletteko ihmetelleet, missä Paavo luuraa? On pitänyt kiirettä. Mummo meni kaatumaan ja mursi kyynärpäänsä! Ihan joutuivat siihen varaosia laittamaan. Varmasti laittoivat jonkun narisevan saranan. Sitä sitten saadaan jatkossa Karvakäden kanssa kuunnella. Vaikka eihän siinä toki mitään kovin uutta ja ihmeellistä meille olisi, sillä olemmehan me mummon narinoihin jo tottuneet.

Pari päivää oli nainen loukkaantumisensa jälkeen poissa kotoa. Oli meillä Karvakäden kanssa täällä sillä aikaa lokoisat oltavat. Ei tullut keneltäkään ohjeita ohjeiden perään siitä, miten meidän pitäisi käyttäytyä. Tehtiin mitä tykättiin. Haukuttiin kaikki lähitiellä kulkijat.

Arvaattekin jo, että minähän täällä nyt olen sitten kaikki kotihommat joutunut tekemään. Niin kuin ei tässä olisi kiireitä muutenkin piisannut. Pihan vahtimisessa. Kylän kissat kuseskelevat nurkissa (nur -kissa), koska en ole niitäkään ehtinyt kuriin ja järjestykseen laittaa. Yhden sentään ajoin puuhun. Ei meinannut uskaltaa tulla sieltä alas lainkaan. Mummo jo ihan huolestui. Kun on huolestuvaista sorttia. Lohdutin naista, että noita turhakkeita täällä riittää. Yksi joutaa puun oksallakin istumaan.

Katsoitko kuvaani? Luulin jo, että ei mummo käsipuolena lähde minua tänään parturille viemään. Oli nimittäin sellaisella toiminnalla minua aiemmin uhannut. Turha toive. Niinpä vaan minut tänään Mazdaan istutettiin ja komeasta karvapeitteestäni jouduin luopumaan. Ihan vain trimmaajan hyvällä tuulella pitääkseni, lauleskelin siellä taas kevyttä kesämusiikkia ja vähän hevimpää väliin. Trimmaaja kehuikin minun olevan hänen ihan yksi komeimmin laulavista asiakkaista. Kiitin kohteliaisuudesta.

Juhannusterkuin Paavo