keskiviikko, 10. heinäkuu 2024

Järvellä

mik%C3%A4.jpg

Mayday, mayday! Ulapalla havaittu vanha haahka! Tuokaa speedot, niin kipaisen tsekkaamassa tilanteen. Ei sillä, että linnut (ja linnulta näyttävät) kiinnostaisi..

t. Paavo

torstai, 20. kesäkuu 2024

Paavon arkea

kes%C3%A4pave.jpg

Oletteko ihmetelleet, missä Paavo luuraa? On pitänyt kiirettä. Mummo meni kaatumaan ja mursi kyynärpäänsä! Ihan joutuivat siihen varaosia laittamaan. Varmasti laittoivat jonkun narisevan saranan. Sitä sitten saadaan jatkossa Karvakäden kanssa kuunnella. Vaikka eihän siinä toki mitään kovin uutta ja ihmeellistä meille olisi, sillä olemmehan me mummon narinoihin jo tottuneet.

Pari päivää oli nainen loukkaantumisensa jälkeen poissa kotoa. Oli meillä Karvakäden kanssa täällä sillä aikaa lokoisat oltavat. Ei tullut keneltäkään ohjeita ohjeiden perään siitä, miten meidän pitäisi käyttäytyä. Tehtiin mitä tykättiin. Haukuttiin kaikki lähitiellä kulkijat.

Arvaattekin jo, että minähän täällä nyt olen sitten kaikki kotihommat joutunut tekemään. Niin kuin ei tässä olisi kiireitä muutenkin piisannut. Pihan vahtimisessa. Kylän kissat kuseskelevat nurkissa (nur -kissa), koska en ole niitäkään ehtinyt kuriin ja järjestykseen laittaa. Yhden sentään ajoin puuhun. Ei meinannut uskaltaa tulla sieltä alas lainkaan. Mummo jo ihan huolestui. Kun on huolestuvaista sorttia. Lohdutin naista, että noita turhakkeita täällä riittää. Yksi joutaa puun oksallakin istumaan.

Katsoitko kuvaani? Luulin jo, että ei mummo käsipuolena lähde minua tänään parturille viemään. Oli nimittäin sellaisella toiminnalla minua aiemmin uhannut. Turha toive. Niinpä vaan minut tänään Mazdaan istutettiin ja komeasta karvapeitteestäni jouduin luopumaan. Ihan vain trimmaajan hyvällä tuulella pitääkseni, lauleskelin siellä taas kevyttä kesämusiikkia ja vähän hevimpää väliin. Trimmaaja kehuikin minun olevan hänen ihan yksi komeimmin laulavista asiakkaista. Kiitin kohteliaisuudesta.

Juhannusterkuin Paavo

tiistai, 30. huhtikuu 2024

Mukavaa vappua!

Kakkat%20pois.jpg

Mummolla menee joskus kirjaimet vähän sekaisin.. Lehdessä luki: ”Miksi koiran kakka on limaista?” Mitä luki mummo? ”Miksi koiran kakka on ilmaista?” Siitäpä nainen riemastui! ”Ihan tosi! Minkä tähren koiran kakkast ei makset, ko ei hevose lanttaka ilmatteks saa?” Mummolla alkoi jo dollarin kuvat vilistä silmissä. Näin mielessäni, miten nainen seuraa minua lenkillä silmä tarkkana ja kun pökäle alkaa ujosti kurkistaa peräaukostani, on haavi jo häntäni alla pilaten koko ulostamisen nautinnon. Mitä mummooooo!? Ai, ei saisi taas kirjoittaa kakkajuttuja. Ei mummoseni paska ole pahasta, kysy vaikka kärpäseltä!

No, vaihdetaan sitten puheenaihetta naisen mieliksi. Tänään on vappuaatto. En vain edelleenkään haluaisi puhua vapusta. Vuoden 2018 vappuni oli niin traumaattinen. Muistattehan, miten sain kutsun erään nimeltä mainitsemattoman eläinlääkäriaseman vappubileisiin. Illan isäntä tarjosi minulle suonensisäistä.. Ja miten minä, nuori ja viaton Paavo, olisin siitä osannut kieltäytyä? Taju meni. Herättyäni ilmapallot vain sinkoilivat silmissäni ja tajusin, että ei helskata, PALLINI ON VIETY! Olin joutunut laittoman elinkaupan uhriksi! Ymmärrätte siis, että vähän ikäviä feedbackeja tulee sanasta vappu..

Vapun viettoon liittyviä selkeitä tunnusmerkkejä ovat värikkäät ilmapallot, serpentiinit, munkit ja simapullot. Niitä löytyy meidänkin residenssistä. Olen kuullut, että jossakin vapun merkkejä ovat näiden lisäksi puskiin sammuneet nahkamoosekset. Ne valkoisella lakilla merkityt. Heitä ei esiinny täällä meillä Perämetsässä, mutta joillakin vähemmän kehittyneillä vyöhykkeillä näitä siis löytyy, kuten esimerkiksi Tampereella. Meillä Perämetsässä otetaan vappu iisisti vastaan. Rajuinta, mitä meillä voisi tapahtua, olisi se, että mummo kaivaisi taas palapelin esiin. Viimeksi hän oli niiiiin iloinen saadessaan sen kolmessa päivässä valmiiksi, vaikka kannessa luki 2-4 vuotta!

Mukavaa vappua teille!

toivottaa Paavo

 

 

 

 

torstai, 18. huhtikuu 2024

Synttärit

Mit%C3%A4%20paketissa.jpg

Hyvää syntymäpäivää minulle rakkain

Hyvää syntymäpäivää toivotan

Hyvää syntymäpäivää minulle rakkain

ja paljon onnea vaan!

Minä, Paavo Oiva Veikko, täytän tänään seitsemän vuotta! Onpa jännä nähdä, mistä kaikkialta saan tänä vuonna onnittelusähkeitä.. Varmasti ainakin kaikki kollegani, eli kamarineuvokset ympäri Suomen, onnittelevat minua. TLY, Turun lintutieteellinen yhdistys muistaa minua linturuuan, ei kun siis linturuokinnan ystävää, aivan saletisti. Selvennyksenä kerrottakoon, että läheisempi suhde minulla on kyllä TLY:n sivuhaaraan, TLYSTM:n eli lintutieteellisen yhdistyksen suoran toiminnan miehiin, joten sieltä jotain pientä viestin tynkää odottelen..

Pikkasen pisti ihmetyttämään se, että syntymäpäivästäni ei mainittu mitään Turun Sanomien etusivulla. Itse asiassa ei sisäsivuillakaan. No, ehkä on parempikin viettää synttäreitä näin in cognito. Ei muodostu ruuhkia Perämetsän tielle. Ja mihin minä sen lahjaröykkiönkään laittaisin? Alkaa nimittäin olla petikin jo aika lailla täynnä. Näin iän myötä kun olen yhä useimmin alkanut kaivata viereeni jotakin hellää, pehmeätä ja lämpöistä. Pehmoleluja. Vai mitä te luulitte?

Viettäkäähän oikein ihanaa Paavon syntymäpäivää ja valtakunnallista Suomen aforismipäivää, ihan joka ikinen!

Ai niin! Synttärionnittelut myös rakkaalle siskolleni Martalle ja rakkaille veljilleni Ricolle, Roylle ja Pirkanmaan Paavolle tämän aforismin myötä:

 "Koko elämänsä ajan hän yritti olla hyvä ihminen. Siltikin hän epäonnistui usein. Sillä loppujen lopuksi hän oli vain ihminen. Hän ei ollut koira." - Charles M Schulz

t. Paavo

sunnuntai, 14. huhtikuu 2024

Sanomalehtikatsauksesta poimittua

Karvis.jpg

 

Ehdin kiireiltäni (lintujen kevätmuutto käynnissä..) sanomalehden ääreen. Paljon oli taas kaikkea mielenkiintoista faktaa luettavissa.

”Koirasi ymmärtää enemmän sanoja kuin uskotkaan. Uuden tutkimuksen mukaan koirat saattavat ymmärtää puhuttua kieltä luultua enemmän.” WTF!  

Eötvös Lorándin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin 18 koiran aivojen aktiivisuutta. Alun perin mukana piti olla 27 koiraa, mutta yhdeksän heistä sai loparit, kun he liikkuivat liikaa eikä heiltä saatu sähkökäyräotteita. Mitä mummooooo? Ai, että minä olisin myös ollut tuollaista liikkuvaa sorttia. No totta helskatissa olisin ollut!

Miten kaikki sitten tapahtui? Koiralle sanottiin esineen nimi, esimerkiksi vaikkapa ”makkara” ja koirat miettivät tietysti heti, että jaaha, olisipa oikein rasvaista ja mehukasta hookoon blååta (tietysti). Sitten koirille näytettiinkin juustoa. Totta helskatissa siinä hämmentyy, kun luvattua makkaraa ei olekaan tulossa. Nahkamoosesten mielestä tuossa edellä mainitussa tapahtumassa oli jotenkin kummallista se, että koira hämmentyi ja koki ristiriitaa tilanteessa.  Tämä ristiriita oli sitten heidän testituloksissaan se THE JUTTU.

Tästä koirien hämmennyksestä nahkikset sitten ”viisaudessaan” päättelivät, että: ”Jos näin on, on se osoitus siitä, että koirat pystyvät kuvittelemaan mielessään niille kerrottuja asioita.” Anna mun kaikki kestää!!! Kuvittelemme kuulkaa yhtä sun toista.. Hyvä ettette kaikesta aivoituksistamme edes tiedä!

Tutkimukseen osallistuneen Marianna Borosin mukaan asia vaatisi kuitenkin vielä jatkotutkimuksia ennen kuin voidaan varmuudella sanoa, että koirat kykenevät tuon kaltaiseen ajatteluun. Voi Marianna, Marianna, vähäiset ovat tietosi ja vajavaiset aivosi. Me karvakorvat tiedämme tuplaten sen, minkä te nahkamoosekset, mutta siinäpä sitten käytätte aikaanne itsestäänselvyyksien tutkimiseen. Toivottavasti et sentään palkkaa työstäsi saanut.

 

Ja toki löysimme mummon kanssa lehtiä selatessamme myös yhden tärkeän paikallisuutisen:

”Turkuun on syntynyt ennätysvähän vauvoja.”

En tiedä pitäisikö huolestua turkulaisten syntyvyyden romahtamisesta?  En tiedä, surenko niinkään sitä, että turkulaiset katoavat maailman kartalta, vaan sitä, että heidän myötä häviävät myös maan mainiot turkulaisvitsit.


Keävisin terkuin Paavo Oiva Veikko