lauantai, 25. syyskuu 2021

Outoja leikkejä

syyskuva.jpg

Tyttönen oli eilen mummolassa. Oli mummola-perjantai. Haastoin lapsosen juoksukisaan. Voitin ylivoimaisesti! Jälkeen päin kuulin, että alle metrin mittaisen kanssa juostessa ei mennäkään itse täysillä, vaan mitä käsittämättömintä, tämän pitäisi antaa voittaa sinut! En helskata vie anna! Tyttö tuli maaliin monta sekuntia jälkeeni. Mummo alkoi tälle lepertelemään: ”Voi toista!” Mielestäni pikkasen olisi voinut ajatella myös ensimmäistä.

Leikimme myös piilosta. Löysin tytön ja Karvakäden vaivatta. Sitten oli tyttösen vuoro etsiä minua ja mummoa. Sainko vaikuttaa piilopaikkaan? En tietenkään. Yiritn selvittää mummolle, että selvääkin selvempää on se, miten piilossa olo noin viiden metrin päässä etsijästä on etsijälle huomattavasti iisimpää, kuin ehdottamani paikka 500 metrin päässä. Ei auttanut.

Laskutaidossa pikkuisella taitaa olla vielä vähän puutteita. 20:n laskettaessa meillä olisi ollut edes näennäisesti mahdollisuus löytää järkevä piilo, mutta mitä teki tyttönen? Tuskin oli viittä sekuntia mennyt, kun jo iloisesti kirmasi mieitä etsimään. Nahkamooses-lapsen kanssa piilosta ollessa, leikkiin kuuluu myös sellainen outo seikka, että siinä pitää esittää aidosti yllättynyttä, kun toinen löytää sinut. Vaikka tietysti hän löysi meidät. Koska mummosta näkyi puolet.

t. Paavo

keskiviikko, 22. syyskuu 2021

Punkkeja liikkeellä

pavetus.jpg

Helskatan punkki oli taas ryhtynyt vapaamatkustajakseni! Onneksi mummo huomasi sen, ennen kuin tämä äärimmäisen kettumainen eliö olisi imenyt minut kuiviin. Ei kun punkkilasso kehiin ja napakka nykäisy. Siinäpähän potkit. Karvakäsi eliminoi mokoman liekinheittimellä. No ei kai. Tulitikulla poltti.

Mummo ei tänä keväänä laittanut minulle punkkipantaa eikä niskaan annosteltavaa liuosta. Yllättävän vähin vapaamatkustajin olen siitä huolimatta selvinnyt. Tämä yksilö taisi olla kolmas tuota lajia. Lähdemme ensi keväänä Espanjaan ja sitten minun pitää taas varautua kaiken maailman hietasääskiin, sydänmatoihin ja muihin öttiäisiin. Mummo sanoi, että: ”Säästetä nyt Paavon elimistö, ko sit täyty kaik myrkyt taas laitta”.

t. Paavo

sunnuntai, 19. syyskuu 2021

Vuosisadan innovaatio

frisbee.jpg

Kävelimme Karvakäden kanssa taas kerran tuolla Perämetsän siimeksessä. Uusimpana uutena metsään on nyt saatu 18 -väyläinen frisbeegolf-rata. Siellä ukot heittelivät kiekkojaan koriin. Mikä siellä on valoisassa paiskoa. Korit vain kolisivat, kun lätty lensi keveästi kohteeseensa. Mutta teepä tuo sama pimeässä. Tai silmät kiinni.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Jukolassa etsittiin rasteja yön pimeydessä, niin miksipä ei järjestettäisi yöfrisbee-kisoja? Saataisiin pientä haastetta heittoihin. Kai siinä kuitenkin jonkinlaista valonpilkahdusta tarvitaan, joten mielessäni prosessoin, että heittolavoilla pitäisi olisi valonlähteet, vaikkapa jätkänkynttilät palamassa. Myös korien ympärillä tarvitaan valoa. Patterikäyttöistä valonauhaa kiertämään korin suuaukkoa, eikö vaan? Nahkamooseksille vielä otsalamput päähän, niin jo olisi tunnelma kohdillaan.

Selitin innoissani mummolle vuosisadan ideaani. ”Mahtaisik kiekkoje hakemises ol pient vaikeut siel pimeyres?” Hyvä havainto naiselta. Eli myös kiekot pitäisi valaista. Valotarrat kunkin lätyn kylkeen, niin jo nämä löytyisivät pimeämmästäkin puskasta. Ja lentävä kiekko kiitäisi kohti määränpäätään kuin tulikärpänen.

Ideani on vapaasti käytettävissä. Mutta jos tästä tulee seuraava suomalainen innovaatio, niin muistattehan antaa edes pienet rispektit Perämetsän Paavolle.

t. Paavo

keskiviikko, 15. syyskuu 2021

Ikean ihmeet

hiiri.jpg

Mummo kävi Ikeassa. Toi Karvakädelle koottavaa. Ettei mies tylsisty. Tiedäthän ne Ikean ”palapelit”, joita kootaan pitkään ja hartaasti ja juuri sillä hetkellä, kun aiotaan huoahtaa helpotuksesta, todetaan että voihan helskata, juuri se yksi tärkein osa puuttuu. Eikä auta, vaikka tyypillä olisi insinöörin tutkinto. Tai huonekalupuusepän. Psykiatrin tutkinnosta saattaisi olla hyötyä. Voisi auttaa itseään, ettei tulisi hulluksi, kun kokoamisohjeet ovat mitä ovat.

Minulle mummo toi Ikean rotan. Annoin sellaista kyytiä mokomalle, että mummo arveli minun saavan moisesta toiminnasta pahoinpitelysyytteen. Mutta rotta ei ollut moksiskaan. Jokainen koiran omistaja tietää, miten yllättävän kestäviä nämä Ikean pehmojyrsijät ovat. Näiden rottien käsittämättömässä myyntimäärässä onkin, mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämän ruotsalaisen kauppaketjun menestyksen salaisuus.

t. Paavo

sunnuntai, 12. syyskuu 2021

Vartiointihommissa

Marjassa.jpg

Mikä se siellä taustalla vaanii? Onko se Tampereen Ilves? No, ei todellakaan ole kissaeläimiin kuuluva tuo komistus!

Minähän se siellä tarkkailen, ettei mikään ahnas saalistaja pääsee yllättämään viatonta marjastajaa.

Tuo pieni tyttönen on alkanut kutsua minua nimeltä. Olen todella tyytyväinen, että nimeni kelpasi myös hänelle. Eikä hän alkanut kutsua minua Matiksi. Tai vaikkapa Tepoksi. "Kato Paavo!" hän huutaa aidolla turun murteella ja näyttää minulle puolukkaa, jonka löysi. Ja minähän katson.

t. Paavo