lauantai, 24. helmikuu 2018

Lauantai-päivän viettoa

Suomi sai kultaa! Olen joskus ihmetellytkin, että miltä se itse Suomi näyttää.  Nyt näin hänet. Lähikuvassa. Hyvin säilynyt ja hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ai, miten niin ikäisekseen? Juurihan häntä juhlittiin..  Suomi 100 vuotta? Läppäääää!! Luulitko, että olin tosissani? Höh.  Kai minä nyt tiedän, mikä Suomi on!

Olipa jännittävä hiihto. Iivon sukset luistivat kuin räppärin riimit.  Huusin mummoa seurakseni katsomaan. ”Emmää, sil roikku kumminki räkä ja kuala ja mää oksenna”. Naisellani on näitä omia outouksiaan. Eritekammo vain yksi niistä.. Vannoin, että pojan nenän alus on yhtä puhtoinen kuin mummon imago. Sitten vasta uskalsi tulla.

Televisiossa kerrottiin, että ensi viikolla on edelleen kylmää. Jääkausi siis jatkuu. Mummo ennakoi. Osti minulle eilen tossut. Mistä arvasitte? Kyllä, kaikki voima valahti jaloistani pois. Kantoivat ulos. Muutaman askeleen otin. Tein kolmoissalchowin. Ei sitten niin minkäänlaista pitoa niissä töppösissä. ”Kaik tarttis ite tehr. Koiran tossukki tarttis ite suunnitel! Ei mittä järkke näis!” Mummo on puhunut.  Palauttaa maanantaina tossut kauppaan (jippiiii!).

Mummon synttäripäivästä sitten selvittiin. Tosin Boris ja Hilma porukoineen tulivat vielä tänään ikääntymistä ihmettelemään. Viime postauksessa mietin niitä lahjoja, joita mummon ei olisi suotavaa saada. Vaarallisin unohtui minulta! Mutta ei Karvakädeltä! Juuri sen hän teki.. Varasi mummolle ajan kasvohoitoon!! Naiselle, jolle kaikki kaulan ylä (- ja ala) puolella oleva on kriisin paikka. ”Vai näi vakavana sää tämän tilantte näet..”

Riehuttiin Boriksen kanssa oikein huolella. Ja Hilma paheksui.: ”Tunti turpaan ja vartti harpilla naamaan, jos tänne tulette."

Hilu%20suuttuu.jpg

Tässä näette sen ilmeen, jolla Hilu meitä katsoo, kun oikein kisailemme Boriksen kanssa. Ja kun hän katsoo tuolla silmällä, meidän poikien on parasta kiertää tyttö vähän kauempaa.. Sitä sanotaan miehen vaistoksi.

Ja emme me koko aikaa paineet. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita (juu, kyllä,  on katsottu vanhoja Kummeleita..).

M%C3%A4%20ja%20Boris.jpg

Tässä annamme sykkeen vähän tasoittua.

cowboy.jpg

Desperadot ratsastaa

pakoon palkka-armeijaa

tylsää hirttosilmukkaa

vaanivaa

ja soittaa sähkökitaraa

Mistä ihmeestä minulle nyt tuo ratsastaja tuli mieleen…? Borishan se on eikä mikään Marlboro-mies..

t. Paavo

 

torstai, 22. helmikuu 2018

Mummon syntymäpäivä

Pave%20ja%20Paven%20kieli.jpg

Mummolla on syntymäpäivä. Se ei ole vanhenevalle naiselle mikään ratkiriemukas päivä. Ajattelinkin lohduttaa häntä. Sanoin mummolle, että hän ei näytä päivääkään yli 62-vuotiaalta. Ei tykännyt. Sanoi täyttävänsä 58..

Yritin ilahduttaa häntä  laulamalla onnittelulaulun. Nainen oli aavistuksen kireänä. Pinna kireänä siis (muu kireys kun alkaa  hänellä olla jo vähissä). Sanoi: ”Mitä ihmet sä siin mun vieres iniset!” Ei tainnut mennä artikulaatiot ja oktaavit ihan kohdilleen. Motiivini ymmärrettiin totaalisen väärin.

Tiesin, että tämä päivä menee lopullisesti pilalle, jos Karvakäsi menee ostamaan ruukkukukan. Voi mies, kunpa et nyt mokaisi! Leikkokukkia mummolle!! Leikkokukkia! Olethan sen jo 30 avioliittovuoden aikana oppinut! Karvakäsi-parka…ei ostanut kukkia lainkaan (moka nro 1)..

Toinen yhtä paha moka (moka nro 2), jonka mies voi naisensa syntymäpäivänä tehdä, on ostaa hänelle voidetta, joka lupaa kiinteyttää, kohottaa, ravita, elvyttää, kirkastaa, virkistää, ehkäistä ja korjata, uudistaa, heleyttää, raikastaa, kosteuttaa, syväpuhdistaa jne. Tällaisen kun mummolle ostaa, niin: ”Vai olen mää sun miälest ryppyne. Olenk mä niin kamalan näköne, et sää mul tämmössi ihmeainei ostat. Vai en mää tämmösenä sul enä kelppa..”

Ei todellakaan ole helppoa ostaa lahjaa naiselle. Naisihmiset (pahoittelut yleistyksestä) löytävät kyllä jokaisesta lahjasta jonkin vihjeen..

Kuntoilulaite (moka nro 3)  –  Joo, joo, mää olen lihava, tiäretään..

Alusvaatteet (moka nro 4)  –  Vai tämmösis hepenis mun tarttis sun miälest kulkke? Naru persvaos.

Korut (moka nro 5)  –  Onk tämä aitto kultta? Mitä sää ny tämmösse menit rahojas laittama.

Suklaa (moka nro 6) – Yritäks oikke lihotta munt? Onk tämä Marabuut?

Tuoksut (moka nro 7) – Olsit kysyny ens, et mist hajust mää tykkä!

Lahjakortti  (moka nro 8) – Et sit yhtä hiukka viittiny miätti. Helpol täytys pääst.

Vaate (moka nro 9) – Iha väärän kokone! Ai näi laihan vaimon sää haluaisit / Vai näi lihavana sää minu pirät!

Jotain hyödyllistä (moka nro 10) – Misä o miäs sun romantiikkas??

Lahjananto on siis haastavaa ja riskialtista puuhaa. Vaara virhearvioihin lankeamiseen on suuri. Onneksi mummolla ei ole syntymäpäivää kuin kerran vuodessa. Huomenna on taas kaikki ennallaan..

t. Paavo

maanantai, 19. helmikuu 2018

Kun ei maistu

Mummo on huolissaan valikoivasta suhtautumisestani ruokaan.. Pahvia kyllä syön, kyniä syön, sukkia syön, nenäliinoja syön, munakennoja syön, karvalankamaton karvoja syön, piirongin jalkaa syön, lunta syön… Monipuolista, eikö vaan? Ai niin ja sitä yhtä syön.. mitä ei saa mainita.. mutta jos sanoo opaskartta, sieltä keskeltä se löytyy..

En tykkää niin kutsutuista herkuistakaan. Hiiteen kanakierteet ja kalkkunafileet! Kun ei maistu, niin ei maistu! Sen syön, että hengissä pysyn, mutta jos mummon tarjoaman ruuan pitäisi olla jonkinasteinen nautinto, niin noup,noup,  ei sinne päinkään! Karvakäsi, oletko samaa mieltä?

Joskus Karvakäsi tulee lattialle kanssani ja leikimme naminpiilotusta. Hän piilottaa nappuloita kämmenensä alle, minä kuopsutan ja jeeeee, löydän piilon ja syön saaliin. Esitän yllättynyttä. Karvakäden mielestä tämä on kiva leikki. Ei minusta.. Mutta pitäähän oman ihmisensä kanssa joskus leikkiä. Edes mieliksi. Vanha mies ja näissä leikki-asioissa ihan lapsen tasolle taantunut..

Odotan niin kesää, että raakaravinto olisi taas ulottuvilla: heinäsirkat, perhoset, koppakuoriaiset. Vesi herahtaa kielelle, kun ajattelenkin niitä ihanuuksia. Kesään asti mennään keveämmällä, paastoten. Mummo sanoo: ”Toi ei ol kyl normaali ollenka! Noi ronkeli koira mää en ol ikä nähny!” Ja tämän jälkeen hän huokaa syvään.. En viitsi sanoa hänelle vastaan. Kokemuksesta tiedän, että röyhkeästi sanottu on puoliksi ulos lennetty.

terveisin Paavo, jonka motto voisi olla: ”Miksi olla hankala, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton..”

Ruuan%20etsij%C3%A4.jpg

Kun olisi edes pieni jäniksen pipana...

sunnuntai, 18. helmikuu 2018

Me nerot

me%20nerot.jpg

Voisiko ulkonäön perusteella päätellä, kumpi meistä loi suhteellisuusteorian..? Mielestäni ei!

Einsteinia pidetään hyvin älykkäänä tyyppinä.  Tämän valossa ehkä yllätytte, kun kerron teille yhden faktan:  Einsteinilla oli keskimääräistä pienemmät aivot. Varmaan suunnilleen saman kokoiset kuin minulla..

Mahdanko minä olla joskus myös nero? Vielä en ole. Olen ihan täysjärkinen. Haluaisinko neroksi? En tiedä. Yksi nero, Edison, on sanonut: "Nerous on prosentin verran inspiraatiota ja yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia hikoilua". Ja teki 1500 epäonnistunutta kokeilua ennen kuin keksi lampun.. Jaksaisinko rehkiä..?

Toisaalta taas, mitä korkeammalle riman asettaa, sitä helpompi se on alittaa..

Pohtii Paavo pyhäpäivän ratoksi

lauantai, 17. helmikuu 2018

Olympialaiset

Oletteko sattuneet huomaamaan, että olympialaiset ovat meneillään? Pyysin mummoa seurakseni urheilua katsomaan. Ei tullut. Sanoi, että kisoissa voiton vie se, jolla on vahvin lääkitys. Mummo boikotoi. No, minä katsoin yksin. Jippppiiii!! Audi voitti! Tai niin luulin. Sitten mummo sanoi, että ne rinkulat tyypin rinnassa olivat olympiarenkaat..

Hiihto on urheilulaji, jossa viitisenkymmentä tyyppiä kiertää lenkin ja Norja voittaa. Ja sitten suomalainen kertoo tunnelmiaan:  ”Asioita on pyritty tekee vähän eri tavalla kuin aiemmin. Ongelman jäljet piirtyvät elokuun puolivälin paikkeille. On ollut vaikea saada asioita tasapainoon. Korjausliikkeitä ei ole saatu. On ollut alipalautumista ja hieman ylikuormaa.” Täytyy sanoa, että tämä Heikkisen poika vie kyllä selittelytaidossaan voiton jopa minusta! Teki mieli lohduttaa häntä: fiilis se on huonokin.

Olisiko minusta talviurheilijaksi? En tiedä.. Lumi ei ole ihan minun elementtini. En osaa hiihtää. En osaa luistella. Mäenlaskutaitonikin on vain välttävää keskitasoa. Mutta osaan värjätä lumen keltaiseksi! Ja osaan syödä sitä! Mummo kieltää minua syömästä lunta. En tottele. Ei se maku, mutta se efekti!

Paavo%20hiiht%C3%A4%C3%A4.jpg

Tässä minä hiihtelen hiljalleen.. Laulellen kuin Eino Leino jo aikoinaan. Sukset vain uupuu..

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä."
 
terkuin Paavo