Mitä tehdä, kun tuuli voimistuu ja synkät pilvet ilmestyvät taivaalle? Enkä tarkoita tällä nyt mummon angstia. Siihen alan jo pikkuhiljaa tottua. Ukonilmat ovat olleet viime päivinä vitsauksenamme. En tykkää yhtään. Uskoakseni vain epästabiileimmat myrskybongarit ovat tuonkaltaisista kiusanhengistä innoissaan.  Pissaan mieluummin vaikka mummon karvalankamatolle, kuin lähden ulos salamoiden maalitauluksi.

Edellisvuonna olin vielä pentu ja viime vuonnakaan en vielä tajunnut ukkosta pelätä. Ilotulitusrakettien pauke on ollut minulle aina piece of cake.  Pari viikkoa sitten tapahtui jotain, joka järisytti Perämetsän maaperän lisäksi minun psyykettäni. Ukkonen oli aivan talomme yllä. Ikkunat vain helisivät. Tärisin ja tutisin. Läähätin ja läkähdyin. Tarrauduin Karvakäteen paremman puutteessa.. sillä mummo oli töissä.

Ja mitä tuosta kokemuksesta jäikään herkkään ja hauraaseen mieleeni? Ukkosenpelko! Eilen kuuntelimme Karvakäden kanssa säätiedotusta. Ja vaikka tiedänkin, että TV:n meteorologin (jonka jo pelkästään sukunimi on useimmiten valhe) ennustus on eräänlainen lottoarvonnan korvike niille päiville, kun arvontaa ei suoriteta, ennuste ukonilmasta säikäytti minut.

Mummo on kuullut suomalaisesta lääkevalmisteesta, joka on tarkoitettu äänipelon aiheuttaman äkillisen ahdistuksen ja pelon lievittämiseen. Ihmeaineen pitäisi ehkäistä ja lieventää äänistä johtuvan stressireaktion syntyä säilyttäen minut kuitenkin muuten täysin toimintakykyisenä. Koska mummon tietojen mukaan näin vahva äänipelko on kerran tullessaan, ikävä kyllä tullut jäädäkseen, lupasi hän hankkia minulle tätä reseptillä saatavaa valmistetta. Siitä huolimatta, että mummo ei ole kovinkaan lääkemyönteinen tyyppi. Hevillä ei tuollaista troppia minulle anna. Eikä rockilla. Ei kuitenkaan kuulemma kestä katsoa ahdistustani. Ja koska lääke on valmistettu Turussa, tois pual jokke, ei se nyt ihan peräaukosta voi olla!

Ja huom! Tämä asia, jonka teille nyt kerroin, on sitten salaisuus! En kestä ajatusta, että Hilma, Boris tai Lulu saisivat tietää, että meikäpoika pelkää jotain. Saatikka sitten, jos säällä kuin säällä pihallamme partioiva harminkappale, se mustavalkoinen kissa, saisi asiasta tietää!! Hys, hys siis!

terkuin Paavo