Lähdin mummon ja Karvakäden kanssa kauppaan. Varmaan muistattekin, että minun paikkani on matkakopassa takapenkillä. Mummolla on pakonomainen tarve katsoa monta kertaa matkan aikana, että nukunko minä. Niin taas tänäänkin. Ja sitten hän ihmettelee: ”Mikset sää nuku? Siäl sää taas olet silmät auki.” Mummoseni, en ollut hereillä. En todellakaan ollut. Mutta kun alat kääntää päätäsi katsoaksesi takapenkille, siinä metelissä ei nukkuisi sitkeäunisinkaan kaveri.

Kun mummo laittaa ensimmäisen ja toisen kaulanikamansa liikkeelle, alkaa helskutinmoinen ritinä ja rutina. Tässä kohtaa herään vääjäämättä. Naisen päänkiertäjälihas, jota latinalaiset sternocleido-mastoideukseksikin kutsuvat, alkaa pitää omaa nitinäänsä, joten ennen kuin mummelin pää on kiertynyt kolmeakymmentä astettakaan, on kakofonia jo melkoinen!  Ennen kuin 50 asteen kiertoliike, jolloin mummo näkee minut, on saavutettu, olen ollut hereillä jo tovin.

t. Paavo