Pian on se päivä vuodesta, joka on monen koiran ja koiran omistajan pahin painajainen.. Uusivuosi raketteineen! Pieni Paavomme kokee ensimmäisen vuodenvaihteensa. Hän viettää sen karvakavereidensa, Boriksen ja Hilman kanssa. Boris ja Hilma tulevat mummolaan suurempien taajamien pauketta karkuun (vaikka tuskinpa tämä peräkyläkään ihan ilman räiskettä jää..). Ymmärrettävästi haluaisin Paavolle parhaan mahdollisen kokemuksen uudestavuodesta. Eli pelottoman.

Tällaista, helposti huolestuvaa sorttia olevaa mummoa, tuleva hieman jännittää. Pystyisinpä vain olemaan näyttämättä jännitystäni koiruleille, sillä tunne tarttuisi takuuvarmasti heihin (saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty). Boris, Helsingissä vuodenvaihteita viettäneenä, ei raketeista niin välitä, mutta Hilma on viime uudenvuoden aaton itkenyt ja ulissut rakettien kanssa kilpaa.

Karvakäsi, entisenä pikkupoikana, muistaa vallan hyvin, mitä uusivuosi varsinkin nuorille miehille merkitsee (ja vähän vanhemmillekin). Mikä on sen hienompaa kuin rakettien räjäyttely, pikkukiinalaiset, ruudin savu ja näiden illan pimeyteen tuoma jännitys? Emme ole tätä iloa keneltäkään kieltämässä, vaan pohtimassa miten niistä huolimatta saisimme järjestettyä myös karvaisille kavereillemme ihan siedettävän illan. Kahdeksan tuntia pelkoa kun ei tunnu kenestäkään kivalta.

Viime vuonna seurasin läheltä tuttavaperheen koiran etsintöjä. Koira lähti karkuteille uudenvuoden aatto- iltana. Etsintöjä suoritettiin kuukausien ajan. Ajatuskin yksin pimeässä ja pakkasessa kulkevasta nuoresta koirasta toi monet kerrat vedet silmiini. Päivittäin kävin somesta tarkistamassa, olisiko kaveri jo löytynyt. Lopputulos oli surullisin mahdollinen.

Vuodenvaihde on ajankohta, jolloin koiria karkaa enemmän kuin milloinkaan muulloin. Kaikki eivät palaa kotiin. Raketteja pelkää moni sellainenkin koira, joka ei yleensä reagoi voimakkaasti ääniin. Paukkuarkuus ei ole mikään ”vika” koirassa. Päinvastoin. Arkuus koville äänille on evoluution tulos; sen avulla eläimet ovat vuosisatoja säilyneet hengissä. Kun räiske ja kirkkaat välähdykset alkavat, eläimen sisäinen vaisto käskee sen paeta henkensä edestä ja kovaa ja kauas!

Olemme suunnitelleet, että P, B ja H pyritään ulkoiluttamaan ennen kello kuutta, jotta ulos ei tarvitsisi mennä pahimman paukkeen aikana. Ilman hihnaa ei ulos mennä varmasti koko päivänä (sillä aina on joukossa niitä innokkaita, jotka eivät siihen klo 18 asti malta odottaa..) Verhot laitamme kiinni ja televisio saa pauhata vähän normaalia kovemmalla. Paljon leikkiä ja mukavaa tekemistä. Ehkä muutama tippa kauranversouutetta juomaveden joukkoon. Ja mikäli nämä toimenpiteet eivät vielä auta, ei muuta kuin koko porukka autoon ja nokka kohti korpea! Täältä ei tarvitse ajaa kuin parisenkymmentä kilometriä, niin ollaan jo niin syvällä metsässä, että luonnonrauha on taattua.

Sylvester, Ilotulitus, Uudenvuoden Aatto

Rauhallista ja pelotonta vuodenvaihdetta jokaiselle!!

t. mummo