Kahvilakohteemme numero neljä oli Laitilassa. Piipahdimme Tiihosen kahvila -konditoriassa. Mummo halusi maistaa "laitlalaist leippä".

Aloin pohtia leivän olemusta. Alussahan oli vain vati, vettä ja jauhoja.. Se oli silloin aikojen alussa..  Tyyppi, joka ei silloin vielä tiennyt itseään leipuriksi, pyöritteli ajatuksissaan sormeansa vesijauho -massassa. Jota hän ei siis silloin vielä  taikinaksi tiennyt. Mitä ihmettä tästä voisi tehdä? Ja silloin hän sen keksi! Heureka!! Teenpä pyöreän leivän, neliöleivän ja kolmioleivän! Ja ranskalaisille patongin. Leivän käsitteen tärkeimmäksi ominaisuudeksi hän määritteli sen syötävyyden. Tai ainakin se olisi leivälle eduksi. Reikäleivälle hyvin tärkeää olisi myös reiällisyys. Ja siemenleivälle siemen.

Kolmioleipä tuotti leipurille ylimääräistä pään vaivaa. Pythagoraan lauseen mukaan suorakulmaisen kolmion kateettien pituuksien a ja b neliöiden summa on hypotenuusan pituuden c neliö. Onko kolmioleivän kulmien summa siis 180 astetta? Tyyppi, joka oli alkanut kutsua itseään leipuriksi,  päätti asian olevan näin. Viisas mies tuo herra Pythagora, mutta sitä hänkään ei osannut leipurille kertoa, että  miltä reunalta suorakulmaista kolmioleipää oikein kuuluisi alkaa syödä  … Haukataanko kateetista vai hypotenuusasta? Tämä kysymys on edelleen tänä päivänä vailla vastausta.

Miltäkö Tiihosen leipä maistui? Satunnaisotos, jota sain maistaa, oli häviävän pieni. Hävisi siis, ennen kuin ehdin maistaa. Mummo kehui leipää hyvinkin maukkaaksi. Ja Karvakäsi leuhki saaneensa kesän tähän mennessä parhaan munkin. Oliko reilua informoida tuollaista, jos ei anna projektipäällikön edes maistaa? Mummo ja Karvakäsi ovat ymmärtäneet kahvila -kierrostemme tarkoituksen aivan väärin. Tarkoitus ei ollut pulskistuttaa heitä, vaan tarjota MINULLE kulinaristisia elämyksiä.

t. Paavo