Projektini myötä olen tullut siihen tulokseen, että munkilla on pullien ja leivonnaisten maailmassa yhtä suuri rooli kuin v -alkuisella sanalla on kaksitoistavuotiaan Fortnite -pelaajan sanavarastossa. Eli hyvin, hyvin merkittävä rooli. Suomalaiset nuoret nahkamoosekset houkutellaan armeijaankin sanomalla, että sotkusta saa niiiiin hyviä munkkeja. Sitten nuoret juoksevat metsissä noin 21 tuntia per päivä, vain jotta saavat palkaksi OSTAA munkin!  Sotku nimi tulee muuten siitä, että sieltä pois tullessa suut ovat sotkussa. Tämä on fakta.

Karvakädestä kehkeytyi projektini aikana varsinainen munkki -asiantuntija. Enää hänen seulaansa eivät läpäise sulata - lämmitä - ja - paista -munkit. Niitäkin valitettavasti kiertueellamme kohtasimme. Vaikka ne pitäisi olla kahvilaksi itseään tituleeraavissa paikoissa ihan lailla kiellettyjä! Muutamista itseleivotuista munkeista sen sijaan Karvakäsi voisi kirjoittaa intohimoisia aarioita, eksistentiaalisia tutkielmia ja vaikka kokonaisia romaaneja!! Jos osaisi kirjoittaa.

Mitä kahviloista sitten määrällisesti eniten ostettiin? Tarkkailinko tätä projektini aikana? Tottahan toki tarkkailin. Kahvi oli ehdottomasti suosituin artikkeli, jota nahkamoosekset  ostivat, josta teinkin sen päätöksen, että  kahvilat lienevät saaneen myös nimensä nimenomaan tästä tuotteesta. Meille karvakavereille suosituin tarjoiltava tuote oli vesi. Vaikka sitä varten olisi vesistöt.. Luultavasti tässä tarjoilujen epäsuhdassa on syy myös siihen, että vielä toistaiseksi kahviloissa käy enemmän nahkamooseksia kuin koiria. Uskon kuitenkin parempaan tulevaisuuteen.

Projektini ja kesätyöni lopuksi rapsutan itseäni leuan alta ja kiitän loistavasti suoritetusta työstä. Hienoa Paavo! Hyvinhän tämä meni! Pientä turnausväsymystä oli jossain kohtaa projektia havaittavissa, mutta lopulta hoidin homman kotiin kuin mi.. ei kun henkilö.

Jonkunlainen kiitos pitää tietysti antaa myös sidosryhmilleni, kumppaneilleni, neuvonantajilleni, kollegoilleni ja tietysti omalle tiimilleni; mummolle, Karvakädelle, Mimmiliinille, Tytöllejollaonniinsyötävänihanathiukset ja myös Hilulle, joka omalta pikkuruiselta osaltaan osallistui tutkimustyöhön. Ja tietysti kiitos teille, blogini lukijoille. En toki unohtanut teitä. Mutta kahvila -aiheet olivat tällä kertaa tässä. Jatkossa palaan blogissani taas aivan muihin aiheisiin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. t. projektistaan kunnialla selvinnyt Paavo