Hilmalla on erittäin hyvä ystävä. Enkä tarkoita nyt itseäni. Ikävä kyllä. Se on Nöpö-nalle. Ei, kyseessä ei ole söötti-kasvoinen varsinais-suomalainen pizzeriayrittäjä, vaan Hilun ikioma pehmolelu. Nöpöllä on Hilun elämässä tärkeä rooli. Välillä Nöpö on hänen lapsukaisensa, välillä taas sulhaskandidaatti. Hätätilanteessa Nöpöön voi vaikka peräänsä pyyhkiä. Tyttöjollaonniinsyötävänihanathiukset sanoo, että Nöpöllä on yksi harmillinen luonnevika.. sillä on paha tapa pyöriä jaloissa.

Joskus Hilun kodin takkahuoneesta löytyy pieniä pökäleitä. Hilu itse on vakuuttunut, että Nöpö on ne sisuksistaan, sieltä sahajauhon seasta, ulos puristanut. Muut perheenjäsenet eivät ole tästä hänen laillaan yhtä varmoja. Hilu väittää, että Nöpö on kyllä periaatteessa sisäsiisti, mutta ne hyiset ja rapaiset kelit.. Silloin Nöpö-nalle äityy tottelemattomaksi ja tuloksena on se haiseva tervetuliaislahja takkahuoneen matolla.  Kuinkahan on..

Minä en ole saanut vielä koskaan ottaa lähikontaktia Nöpöön. Lähestymiskielto. Hilu kantaa kyllä Nöpön eteeni, mutta jos aion hipaistakin nallea, saan pahan silmän lisäksi nähdä Hilun koko harvenevan hammasrivistön. Toimenpiteen tarkoitus on siis vain saada minut mahdollisimman kateelliseksi. Ja kun kerron, että MINUN YSTÄVÄNI, Nalle Wahlroos, on huikea ja hieno tyyppi, enkä muita otsoja kaipaa, Hilu vähättelee Wahlroosia sanomalla, että hän ei välitä moisesta viiksi-vallusta,  taskurahaa ylen määrin hamstraavasta pellestä!

t. Paavo