Ennen reissulle lähtöäni lupasin teille vähän tarkkailla nahkamooseksia eri puolella Suomea. Ovatko lupsakoita vai lepsukoita? Huumorintajuisia vai pahanhajuisia? Mikä on yhteenvetoni? Minunhan ei yhteenvetoa tarvitse tehdä, sillä palkkasin hengenheimolaiseni, negatiivissävytteisen mielenmaiseman kanssani jakavan, Tuomari Nurmion, tekemään sen puolestani. Tässä:

Aavan meren tällä puolen, täällä Pohjan perukoilla
Näillä raukoilla rajoilla, Talikkalan markkinoilla
Täällä laulaa laulujansa, maailman onnellisin kansa
Täällä jossain kukoistaa, maailman onnellisin maa

Mikä täällä murjoo miehen mielen lohduttomaksi
Kuka hourii, kuka kourii, kuka möyrii, kuka köyrii
Täällä paha sisu vaatii viinaa ja Viagraa
Ja jos miehen mieli murtuu, murtuu naisen leukaluu

Aavan meren tällä puolen, korpimailla, rämesoilla
Lännen etuvartioilla, Kalevalan vainioilla
Täällä laulaa laulujansa, täällä jossain kukoistaa:
Maailman onnellisin kansa, maailman onnellisin maa

Mikä siellä päässä mättää, kaappikello jätättää
Kellä kaasu kiinni hirttää, kellä käämi kärähtää
Kohta mandoliini halkee, hanurista repee palkeet
Kuka kusee omaan kenkään, kellä päässä tärähtää

Kimppuun käyvät etiäiset, rujot muut hörypäiset
Piiskaryypyt helttaan heittää, kohta alkaa kone keittää
Karvalakki on märkä hiestä, uhotaan jo Raatteentiestä
Muukalaiset täytyy piestä, kuka pеlkää mustaa miestä

Aavan meren tällä puolеn, täällä Pohjan perukoilla
Ison karhun kainalossa, pimeässä pusikossa
Täällä jossain piileskelee, sisukkaasti sinnittelee:
Maailman onnellisin kansa, maailman onnellisin maa

Maailman onnellisin kansa, maailman onnellisin maa

t. Paavo