Ei Perämetsä missään periferiassa sijaitse. Olen nyt saanut käydä ihan takimmaisen takana, kuolleessa kulmassa, asfalttiteiden ulottumattomissa.  Ja kuka siellä tulikaan meitä vastaan? Ei pyydän, ei anelen, vaan vaadin. Ja hänen vasansa.

Porokello kilkkaa, kun poro tiellä vilkkaa. Niin sitä mennään leuhkana, että ei sivulle katsota. Minä täällä morotan, moro poro! Ei katso. Paheksuu ehkä, kun kävimme eilen syömässä sitä porokeittoa. Oli ehkä frendin lavasta ja potkasta tehtyä. Syytäkin mököttää.

t. Paavo