Kävimme viime kesänä Louhisaaressa, Askaisissa. Muistatte varmaan, kun kerroin blogissani, miten me Hilman kanssa pelottelimme toisiamme selkäpiitä karmivilla kummitustarinoilla. Tarinan mukaanhan Flemingin Hermanin kolmas vaimo, Anna, vaeltelee edelleen kartanossa. Paukuttelee ovia ja läimii turisteja takapuolelle. Hyi, miten paheksuttavaa käytöstä kerta kaikkiaan.

Herman ei ansaitse millään mittapuulla mitattuna vuoden aviomies -palkintoa.. Hän harrasti enemmän kuin kohtuudella oluen naukkailua, railakasta rallattelua ja reheviä naisia! Ryyppyreissuille lähtiessään hän lukitsi vaimonsa pieneen koppiin, ettei nainen vain vilkuilisi muita miehiä siippansa poissa ollessa. Nyt tätä Annan kuoleman jälkeistä käyttäytymistä havainnoidessamme, voimme vain ounastella, että miespalvelijoiden pehvalle läpsimistä lienee nainen jo hengissä ollessaankin harrastanut.. Ei Hermanin epäilykset ja mustankipeydet siis ehkä ihan tuulesta temmattuja olleet.. mutta että vaimo tyrmään.. aika radikaali keino kaikesta huolimatta.

Hermanin bilettäessä kaupungissa, palvelijat tarjosivat Annalle kopin luukusta päivän einekset. Nainen pysyi hengissä, vaikka pöperö ei ehkä mikään gastronominen taidonnäyte ollutkaan. Mutta sitten koitti se kohtalokas ja tuhoisa kerta, kun Herman unohti kertoa palvelijoille lähtevänsä kylille ja laittavansa vaimonsa ”koppihoitoon”. Hermanin bailureissu kesti oletettua kauemmin ja voi helskata sentään, kun krapulainen ja katuva ukko tuli kotiin, oli vaimo mennyt nälkään kuolemaan..

Mitä tekisit, jos olisit ollut Anna? Kummittelisit luultavasti niin perskuleesti! Kosto eläisi. Lähdimme tänään  katsomaan, mitä Louhisaaren rauhaan, ei kun siis rauhattomuuteen, tänä päivänä kuuluu. Läimiikö Anna persuksilleni vai ei?

Näimmekö aaveita? Hilma kertoi nähneensä. Hilma kertoi, että hänen silmissään näkyi vain sumua ja usvaa, joka oli taatusti Annan ektoplasmaa.. Epäilin, että taitaa Hilun kummituksen näkeminen liittyä hänen silmämuniensa resonointiin tai tytölle tunnusomaiseen hillittömään nälkään, sillä minä en nähnyt enkä kuullut mitään. Pian narttu jo sanoikin: ”Nyt evästä pöytään, nälkä on niin, että näköä haittaa..” Jep. Oikein arvasin.

      

Menimme kartanon kahvilaan. Emmehän missään nimessä halunneet Hilulle käyvän kuten Annalle.. Mummo pähkäili kahvilan pullatiskin luona. Luultavasti hän mietti, haluaako klassisen diabeteksen, täytetyn diabeteksen vai diabeteksen nonparelleilla.. Päätyi sitten korvapustiin, jossa ei rasvaa ja sokeria oltu säästelty. Sain maistaa. Lähenteli täydellistä makuelämystä! Palan painikkeeksi nahkamoosekset joivat Louhisaaren juomaa. Juoma on kuulemma tehty mustaherukan lehdistä. Voi että, meidän oman pihan mustaviinimarjapensaista vasta makoisat aromit juotaviin tulisikin! Alaoksien lehdistä! Niihin kun meidän koko koirajengi on nostellut jalkaansa useammankin kerran..

 

terkuin Paavo & Company