Juhannus on hivenen erikoinen juhla. Sitä ei oikeaoppisesti juhlien saisi viettää kotonaan. Kotoa lähtö pitää suorittaa yhtä aikaa kaikkien muiden kanssa. Muuten ei saada aikaan niin kutsuttua juhannusruuhkaa. Ruuhka tarkoittaa sitä, että kaikki lähtevät samaan suuntaan samaan aikaan ja loppujen lopuksi kukaan ei liiku mihinkään. Ruuhka saa aikaan keskivoimakasta pulssin nousua ja refleksin kaltaisia huutoja: ”Mistä sä olet ajokorttis hankkinut, postimyynnistäkö?”, ”Etkö sä v…u osaa ajaa?”, ”Mikä mummo siellä on ratissa?” Ja niin edelleen. Kanssaliikkujia tervehditään nostamalla keskisormi pystyyn. Se tarkoittaa: Hyvää juhannusta sullekin!

Minne he kaikki sitten vaeltavat kuin murmelit konsanaan? Mökille! Omalle tai vieraalle. Kutsuttuna tai kutsumattomana. Keskikesän juhla vaatii paikan, jossa saa laulaa nuotin vierestä, grillata itseään ja makkaraa, juoda viinaa kuin viimeistä päivää, harrastaa juhannustappelua, häiritä naapuria rälläkällä, kisailla kenellä eniten punkkeja kropassaan ja jotkut, extriimimmät, saavuttavat juhlan kliimaksin vasta sepalus auki, veneestä pudonneena, apua huudellen. Joskus apua tulee, Joskus ei.

Hulluinta tässä kaikessa edellä mainitussa on se, että ko. juhlijat pakenevat maalle, koska he omien sanojensa mukaan etsivät sieltä itselleen sisäistä ja ulkoista rauhaa. Epämukavuuksia lisäämällähän se tapahtuukin.. Mökillä kun varuste- ja palvelutaso on useimmiten minimissään. Vesi kannetaan kaivosta. Kaivosta, jonka vedessä maistuu mukavalla tavalla sinne viime syksynä hukkuneen hiiripariskunnan aromi. Ja ulkohuusi! Siinäpä vertailet omaa pökälettäsi kaverin pökäleeseen. Jääkaapin puuteko meille sen ruokamyrkytyksen aiheutti..? Ulkoista rauhaa saattaa hivenen häiritä naapurin basson jumputus, joka resonoi mökin vuoraamattomasta lautaseinästä. Vesi kantaa myös kivasti vastarannan pariskunnan keskustelun siitä, kenen idea oli kutsua anoppi mökille! Tätä pahempaa ei sitten voi ollakaan kuin hyttysten ininä, joka ei anna hetkenkään rauhaa. Ei sitä sisäistä. Eikä ulkoista.

MUKAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

terkuin Paavo