M%C3%A4%20ja%20B.jpg

Mummo sanoo, että minulla on vielä paljon opittavaa ystävyydestä. Ja ystävyyden osoittamisesta. Boris ON minun ystäväni!  Idolini! Ja kuitenkin.. mummo väittää, että olen Borista kohtaan välillä tosi kettumainen.

Jos Boris leikkii lelulla, haluan se lelun. Juuri sen saman. Tamppaan siinä vieressä niin kauan, että Boris luovuttaa. Ellei luovuta suosiolla, näykkäisen Boriksen korvaa. Ystävät eivät tee niin. Väittävät karvattomat kaverit...

Jos Boris menee mummon syliin, änkeän väen väkisin siihen viereen. Ihan kylkeen kiinni. Jos mummo puhuu Borikselle, tungen itseni kiinni mummon naamaan; ”Näe mut! Näe mut!”

Kun Boris haluaisi pissata rauhassa, on pääni hänen jalkovälissään. Suihku tulee naamaan. Ei haittaa. Mutta Borista haittaa.

Jos saamme makupalan, nielaisen omani kokonaisena. Sitten olenkin jo Boriksen herkkupalassa kiinni. Vaikka en edes tykkää sen mausta.

Aamulla Boris haluaisi nukkua. Boris on virkistävä tapaus  - minua ei nukuta lainkaan (kyllä.. muistatte oikein.. olen normaaliolosuhteissa aamu-unista sorttia itsekin). ”Äksöniiiii!!”, huudan hänen korvansa vieressä. Teeskentelee nukkuvansa. Vaikka ei nuku.

Olenko teidänkin mielestänne ikävä ja kiusallinen ystävä? Höh. Puolustuksekseni sanon, että on meillä Boriksen kanssa hyviäkin hetkiä. Yhteisiä juttuja:

Boris vanhempana ja elämää nähneenä varoittelee minua naisvillityksistä ja liiasta urostelusta.. Sanoo, että minulta viedään pallit. Häneltä on viety. Puhuu siis kokemuksen syvällä rintahaukulla.

Yhteinen intohimomme on haukkua kaikkea kylätiellä liikkuvaa. Huudellaan oven läpi ohikulkijoille: ”Me tullaan ja tapetaan teidät! Raadellaan teidät! Ja revitään teidät!" Vaikka ei mennä. Ollaan harmittomia. Ja vaarattomia. Uhotaan vaan.

Me myös jaamme Golden eaglet. Tai oikeastaan Boris auttaa minua niiden tuhoamisessa. Boris syö kuppini tyhjäksi ja minä vain esitän syöneeni ne. Kun en tykkää niistä. Edelleenkään.

Jos löydämme ulkoa peuran kakkaa, pyörimme siinä. Vuorotellen. Nautiskelemme. Hajuaddiktio yhdistää!! Ja molemmat pistämme yhtä lujaa vastaan, kun mummo kiikuttaa meitä suihkun alle. ”Ei ainakaan koirashampoota, pliiiiis!”, me huudamme yhteen ääneen.

Hilman me jaamme. Hilma on meidän molempien tyttöystävä. Hilma ei tiedä sitä. Eikä varmasti myöskään siedä sitä. Hilma kulkee ohitsemme.. Katsoo nenänvarttaan pitkin ja sanoo: ”Ei voisi vähempää kiinnostaa..”

t. Paavo

Boriksen%20peti.jpg

PS. Ystävälläni on aivan käsittämätön peti... Haluaisin niiiiiin samanlaisen!