I’m back!! Mutta jetlaggia pukkaa! Olen nukkunut tänään koko päivän. Mitä nyt tiellä kulkijat olen haukkunut. Nalle Wahlroosia olen nylkyttänyt. Takapihalla fasaanin p….aa olen syönyt. Mummo sanoi, että saan jatkaa junttiuttani aivan rauhassa. Hän on nyt nähnyt, että osaan käyttäytyä täydellisen hyvin, jos vain haluan. Se riittää mummolle.

Mummo oli minuun tyytyväinen, sillä myös paluumatka sujui minulta mukavasti nukkuen. Vaikka se kassi oli epäeläimellisen pieni.. Sen sijaan lentokentällä, matkalaukkuja odotellessa, päästin sisäisen petoni irti! En siedä odottamista. Kärsivällisyys ei todellakaan ole hyveeni. Mutta mummo oli jo niin kotimaan lumoissa, että ei jaksanut ärtyä.

Piipahdin eilen paluumatkalla Boriksen ja Lulun luona. Kerroin olleeni rantalomalla. Boris ei uskonut ja Lulu ei ymmärtänyt sanaa ”rantaloma”. Sanoin Borikselle, että haista vaikka.. Espanja tuoksuu minussa. Boris haistoi ja sanoi, että mies voi lähteä Perämetsästä, mutta Perämetsä ei miehestä. Samalta haisen kuin ennenkin. Höh.

Perämetsän maisemat olivat muuttuneet aikalailla poissa ollessani. Lehdet olivat pudonneet puista ja maa haisi.. märältä ja tulevalta talvelta. Myös suru-uutisen kuulin tänään. Kaverini Esko -bullmastiffi, jota näin päivittäin lenkillä, on lähtenyt koirien taivaaseen, sateenkaarisillalle. R.I.P Esko.

Iloa ja surua siis kuului paluuseeni. Mutta sellaista se elämä kai on.

t. Paavo