Runsas kolme vuotta on saanut aikaan sen, että turun murre alkaa jo pikkuhiljaa olla hallussa meikäpojallakin. Ajattelinkin vetäistä teille jouluevankeliumin "Perämetän kiälel".

 

Siihe aikka anto keisari Aukustus käsky, et koko valtakunnas ol toimitettava verolpano. Tämä verolpano ol ensmäine ja se tapahtus sillo, ko Kuirinius ol Syyrias käskynhalttija. Kaik menivä kirjottama nimes veroluettelosse, jokane oman kaupunkisse.

Nii myäs Jooseffi lähti Kalileast, Nasareti kaupunkist ja men Juureasse, Daaviri kaupunkisse, Peetlehemi. Kerra hän kuulus Daaviri sukku. Hän läht sinne yhres kihlatu morssiames, Marian kans. Maria orotti last.. Ko he oliva siäl, tul Marian synnyttämise aika ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja pist sen seimesse, sen tähre ko heil ei ollu tila majatalos.

Siäl seurul ol paimeni kerol vahtimas laumatas. Yhtäkki heijä eresäs seisos Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröis heijä. He rupesiva pelkkämä, mut enkeli sanos heil:

”Älkkä peljäkkö. Mää ilmotan teil ilosanoma! Suure ilon koko kansal. Tänäpe o teil Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän o Kristus Herra. Ja tämä o teil merkiks, te löyrätte lapse, joka makka kapaloituna seimes.”

Ja samal hetkel ol enkelin ympäril suur taivaalline sotajoukko, ja kaik ylistivä Jumala ja sanosiva:

”Jumalan o kunnia korkkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta.”

Ko enkelit oliva menne takas taivasse, paimene sanosiva toisilles:

”Nyt Peetlehemisse! Siäl me nährä se, mitä o tapahtunu, sen mink Herra meil ilmotti.”

He lähtivä noppia ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, joka makas seimesäs. Tämä nähresäs, he kertosiva, mitä heil o lapsest sanottu. Kaik ko kuuliva paimentte sana, oliva ihmesäs.

Mut Maria piilotti syrämesses kaik, mitä ol tapahtunu ja hunteeras sitä. Paimene tuliva takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä he oliva kuulle ja nähne. Kaik ol juur nii ko heil ol sanottu..

Rauhaissa joulu! toivo Paavo.. ja mummo kans