Iän karttuessa mummojen käytös useimmiten muuttuu. Mummojen luonne ja persoonallisuus eivät kuitenkaan muutu yht’äkkiä, vaan kyseessä on ikääntymisen aiheuttamien erilaisten muutosten summa, joka eskaloituu pikkuhiljaa. On kuitenkin hyvä tietää ja varautua tähän, jotta mummon erilaiset vanhuuden oireet eivät tule perheelle yllätyksenä.

Aiemmin kiltti ja rauhallinen mummo saattaa muuttua hyvinkin ärhäkäksi. Jopa vihaiseksi. Oman perheensä parissa mummo saattaa vielä seniori-iässäkin käyttäytyä täysin rauhallisesti, mutta mummon kohdatessa vieraita ihmisiä, hänen luonteensa muutos tulee näkyviin. Pikkuhiljaa kärsimättömyys ihmisiin saattaa levitä kohdistumaan myös perheenjäseniin.

Hyvin suurella osalla mummoista kuulo heikkenee iän myötä. Kuulon heikentyminen tapahtuu usein varsin nopeasti ja mummo onkin yhtäkkiä hämmentävässä tilanteessa: sille ei enää puhuta, sitä ei sanallisesti kiitetä, se ei saa toimintaa ohjaavia kehotuksia tai käskyjä.  Aiemmin tunnistettavissa olevat äänet saattavat myös muuttua niin, että mummo ei enää tunnista niitä ja se aiheuttaa pelkoa. Usein esim. reagointi ukkoseen, koviin autojen ääniin tms. saattaa voimistua. Jotkut ääniherkät ovat tosin siten onnellisessa asemassa, että pelottavat äänet myös lakkaavat kokonaan kuulumasta.

Näön, erityisesti hämäränäön, heikkeneminen on tavallista. Tällöin mummo on hämärässä illassa epävarmempi, haukkuherkempi ja säikympi. Ensimmäinen hämäränäön heikkenemisen oire on useimmiten, että ”silmät jäävät ulos”: ulkoa kirkkaasta sisälle tultua mummo on hetken epävarma koska sen silmät eivät ole vielä sopeutuneet sisätilan hämärään. Useilla ikääntyneille mummoille tulee enemmin tai myöhemmin kaihi silmiin.

Ikääntyneillä mummoilla alkaa olla ongelmia erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön kanssa. Lievästikään nivelrikkoiset jalat eivät ole yhtä reippaat kuin aiemmin ja mummo saattaa alkaa puolustautua uusissa tilanteissa: konttaavaa lasta ei enää päästäkään karkuun, kun jalat eivät ihan toimi ja heikon kuulon takia nukutaankin sikeämmin. Useimmiten äreys toisille mummoille lisääntyy: vanhus varoittaa valmiiksi, kun se pelkää toisen tönäävän niin että sattuu. Muita kipuja voivat aiheuttaa esim. erilaiset ruuansulatuskanavan ongelmat.

Paitsi tuki- ja liikuntaelimistö, myös sille käskyjä tuottava ja toimittava hermosto rappeutuu. Jalat muuttuvat huteriksi ja liukkaalla pystyssä pysyminen haastavaksi. Moniin hermostollisen rappeuman muotoihin ei liity kipua, ainoastaan suorituskyky heikkenee. Neurologinen rappeutuminen voi ilmetä myös dementiaoireina. Tavallisinta on, että vuorokausirytmi sekoaa ja päivät nukkuva mummo kukkuu öisin ja haluaa seuraa. Useilla dementikoilla ilmenee tyhjän haukkumista ja sisäsiisteys saattaa kärsiä. Suuri osa dementtisistä mummoista on kuitenkin iloisia hömppiä, joiden toilauksia ei voi olla nauramatta.

Mummojen läheisten tulee huomioida fyysisten sairauksien lisäksi mahdolliset tekijät, jotka vaikuttavat mummojen kokemukseen maailmasta. Aistien heiketessä käytetään vahvempia aisteja apua, esim. huonokuuloiselle viitotaan. Iäkäs mummo päästetään lapsiperheen kaaoksesta rauhalliseen soppeen päiväunille ja lapset eivät saa sinne mennä. Lattioiden liukkautta torjutaan matoilla, tarvittaessa liukuestesukat jalkaan. Fyysiset sairaudet hoidetaan lääkityksillä, ruokinnalla ja mahdollisilla muilla tekijöillä mahdollisimman hyvään kuntoon. Tarvittaessa käytetään dementialääkitystä. Tärkein kaikista on kuitenkin aika: mummolle tulee antaa riittävästi aikaa ja huomiota. Vanhuus on parhaimmillaan mummolle vielä erittäin hyvää ja nautinnollista aikaa. Rakastakaa mummoanne!

Lulu%20ja%20vitsi.jpg

terkuin Paavo