Törmäsin lenkillä rupisammakkoon. Tuijotimme siinä tovin toisiamme silmiin. Konnan kauneus ei minua yllyttänyt tekoon, jonka sitten tein, vaan tieto siitä, että suutelulla saisin mahdollisesti aikaan jotain paljon, paljon kauniimpaa. Narttu -prinsessan <3

Emmin hetken, mutta sitten päätin kerätä rohkeuteni ja kysyä: ”Pussataanko?”. Toinen vain tuijotti. Ja mulkoili. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Tein sen! Miksi kukaan ei ole kertonut minulle, millaisia sivuvaikutuksia rupisammakon pussaamisesta seuraa?? Suudelmalla ei ollut odotettua vastetta. Ei tapahtunut intohimoa herättävää aivokemiallista sysäystä! Ei ilmestynyt narttu –prinsessaa tuosta syyläseposta.

Otus ruiskautti myrkkyä suuhuni! Kiitti vaan ja YÖK!  Kyllä lähti loput lähentelyhalut kuin nappi housuista! Ei kulunut kuin hetki, kun suustani alkoi valua valkoista vaahtoa ihan valtoimenaan. Onni onnettomuudessa oli se, että Karvakäsi ei intoutunut ihmis -prinsessan toivossa myös konnaa pussailemaan.. Miten me kaksi vaahtosuuta olisimme tämän mummolle selittäneet??

Ei kun googlettamaan, että tuliko nyt eläinlääkäri –reissu yhden vaivaisen pusun tähden! Mummo luki netistä, että suuni pitää huuhdella runsaalla vedellä ja minun pitää juoda maitoa, jotta limakalvo –vauriot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Teimme työtä käskettyä. Puolisen tuntia siinä piti suupieliä lipoa ennen kuin olo hiukan helpotti. Myrkyn aiheuttamia hallusinaatioita odotellen..

t. Paavo

006-2-_rupisammakko_iso.jpg

PS. Kuvassa oleva yksilö ei ole intohimoni kohde. Jostain syystä emme jääneet tyyppiä kuvaamaan.