Meidän pihalla hiippailee iltaisin hämäräperäinen tyyppi. Se kiertää meidän pihaa ja mulkoilee suurilla silmillään. Ei tunnu kivalta. Epäilen, että tyyppi haluaa mummolle jotain pahaa. Hänen tujotuksessaan on jotain uhkaavaa.. Ja minun tietysti pitäisi puolustaa meidän kotipihaa tunkeutujilta. Eikö se juuri ole koirien tehtävä? Antaa oudoille tyypeille lähestymiskielto.

Pitkäkoipi ilmestyy aina vasta hämärän tullen. Tätä on seurannut nyt se, että minua ei huvita mennä iltaisin enää ulos. "Mää en ol ikän kuullu koirast, joka pelkkä pimiä", sanoo mummo. Eilen syöksyin suoraan mummon syliin, kun näin tyypin. Siitä mummo sai sen käsityksen, että pelkäisin. Minähän vain halusin suojella mummoa koko kehollani. Ja se tärinä oli vain adrenaliinin erittymisen vaikutusta (en narraa..).

Illalla ei meinannut tulla uni silmään. Kaiken maailman pedot poukkoilivat silmieni edessä (eivät olleet lampaita). Mietin miksi, miksi, miksi? Miksi juuri nyt, kun aloin jo hieman päästä Helsinki-pakkomielteestäni eroon. Onko minusta sittenkään maalla asujaksi? Mummo sanoo, että kyllä minä totun siihen, että täällä metsän eläimet liikkuvat pihoilla. Ja kyllä minä totun siihen, että syksyn tullen metsästä voi kuulua suden ulvontaa. Ja kyllä minä totun siihen, että illalla tulee pimeää. Eipä stadilaiset tiedä, miten paljon rohkeutta vaatii olla pönde..

IMG_20170722_231626.jpg

Kun Boris ja Hilma tulevat käymään, me yhdessä sanomme tuolle tunkeutujalle suorat sanat. Hilma saa mennä edellä..

t. Paavo