Lululla oli kolme mieltä

Lululla oli kolme mieltä

ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin..

Mikä helskata siinä on, että kun ilta tulee, Lulun pitää tunkea iholle. Vaikka on öttiäisvaara ja kaikki. Siinä sitten yrittää nuolla kirsuani ja kuiskii: ”Paavo, sä olet niiiin ihana..” Toivotan hänet niin pitkälle, kuin pippuri kasvaa. ”Mitä, missä, mikä on pippuri?”

Päivällä oli toinen mieli,

kun töihin kiiruhti hoitaja pieni

Ei kiinnosta paljoa työ,

silti ilmeet ylpeät..

Lulu on ottanut tehtäväkseen tuhota minun unelmani. Unelmani lastenhoitajan pestistä. Mielii tätä duunia itselleen. Kantaa tyttöselle omia lelujaan. Sellaisia kuolasta limaisia ja rikki revittyjä. Pyrkii nuolemaan pikkuista, vaikka NIIN EI SAA TEHDÄ! Varmasti Mimmiliini ihan pian lähettää Lulun sisäoppilaitokseen.. Pliiiiiis! Lähettäähän? Mummoooooo!

Lululla oli kolmas mieli,

asematunnelin ovenpieli

houkutti häntä ja kiihdytti kaipuun kuolemaa

Eikä pelkästään asematunnelin ovenpieli. Mummolan ovenpieli, autotallin ovenpieli, Mazdan ovenpieli..  Kuseksii ihan joka paikkaan! Leuhkii feromoneillaan..  Näitä jälkiä minun sitten pitää käydä korjailemassa. Sillä eihän siinä ole laitaa, että hänen tuoksunsa siihen päällimmäiseksi jäisi. MINUN pihallani! Ketuttaa ihan kympillä.

t. Paavo