Ihmislapsia kävi. Mini ja vielä minimpi. Nyt olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ihmislapsia tilataan erilaisin äänen voimakkuuksin varusteltuna. Ai mistäkö päättelen näin? No, ensin sama lapsi voi äännellä aivan rauhallisesti ja seuraavassa hetkessä (aivan ilman mitään ennakkovaroitusta) suusta kajahtaa ilmoille kimeääkin kimeämpi kiljaisu! Muut porukasta eivät tähän äänten vaihteluun juurikaan reagoineet, mutta minä kyllä säntäsin turvaan siinä vaiheessa, kun kiljaisu ylitti sadan desibelin rajan. Se ei ole enää turvallisissa rajoissa.

Sitten he söivät. Ja voi pojat, mitkä bileet oli pöydän alla! Löysin sieltä puoliksi pureskeltuna jos jonkinlaista herkkua. Haluan huomauttaa, että kyse ei TODELLAKAAN ollut mistään Golden eaglesta, vaan todellisista makupaloista. Mietin, että tälle löydölle ei vedä vertoa edes multa eikä hämähäkit! Myös itse lapsi maistui syönnin jälkeen hyvältä. Vähän lipaisin kokeeksi suun seudulta.

Jotain samaa minussa ja ihmislapsessa löytyi. Esimerkiksi minua ja minimpää kiinnosti ainoastaan ja vain toistemme lelut. Hän olisi halunnut järsiä puruluitani ja minua kiinnosti aivan valtavasti se punainen hökötys, jota hän kanniskeli suussaan. Ja arvatkaapa, mikä onni minua potkaisi? Se hökötys jätettiin minulle! Yes, yes, yes! Olisin kyllä siitä hyvästä antanut vaikka puoliksi syödyn puruluun vaihtarina, mutta eivät kuulemma tarvinneet. Yksilöllä lienee kotona omat purulelunsa.

IMG_20170709_183804.jpg

terveisin Paavo (ja suuri kiitos vielä mini-ihmisille käynnistä!)