Mazda meni tänään ihan päin brinkkalaa! Mitäkö Paavo nyt sekoilee? Anna kun selitän. Kahvila -kohteemme oli tällä kertaa Brinkhallin kartanon kahvila Turussa, Kakskerran saaressa. Ja kyllä, ”päin brinkkalaa” -sanonta on saanut alkunsa juurikin tuolta paikalta. Historia kertoo, että sotaväki piti aikoinaan harjoituksiaan Brinkkalan talon edessä. Ja faktahan on, että aina kun yli kymmenen ihmistä kokoontuu, joukkoon mahtuu mummon kaltaisia tyyppejä, joilla oikean ja vasemman erottaminen on yhtä vaikeaa kuin erottaa fissio ja fuusio toisistaan. Mitä teki sotapäällikkö näiden tumpelojen kanssa? Komensi urpoja kääntymään päin Brinkkalaa. Ja jo löysivät heidän nenänsäkin oikean suunnan.

Näinkö ja koinko Brinkkalassa paranormaaleja ilmiöitä? Näinkö Brinkhallin kartanon kummituksen? Tottakai näin. Tai ainakin aistin sen. Siksi minulle tuli niin levoton olo. Inisytti ja kuolani valui.. Ei siis suinkaan pöydällä olevien herkkujen vuoksi… Ei tietenkään! Kartanon yli kolmesataa vuotta vanhassa omenapuutarhassa ovat muutkin, minun lisäkseni, nähneet usvamaisen hahmon leijailemassa kohti yläkerran lastenhuonetta.. Tarina kertoo, että kyseessä on talon lattialankkujen alta löytyneen pienen tyttölapsen haamu. Jos minut olisi murhattu, niin takaan ja alleviivaan, että harrastaisin kontrolloimatonta kummittelua minäkin!

Sainko maistaa Brinkkalan herkkuja ja maistuiko hyvältä, vai syljinkö ne suustani päin brinkkalaa? En todellakaan sylkenyt! Aivan ihanaa itseleivottua raparperipiirakkaa! Nam! Koska käyttäydyin mummon mielestä sopimattomasti, yritti hän tukkia suutani piirakanpaloilla. Hitsi, mikä dorka! Voi kunpa mummo ei koskaan löytäisi koirankasvatus -oppaita, joissa kerrottaisiin oikeaa toimintatapaa tuollaisissa tilanteissa! Minulle tuo hänen menetelmänsä sopii enemmän kuin hyvin..

terveisin ystävänne Paavo