Paavoa ulkoilutetaan iltaisin hihnassa. Paavon pyynnöstä huolimatta.. Hän toivoisi itselleen rajoittamatonta vaelteluoikeutta.. Ei saa. Enää. Olen selvittänyt Paavolle syitä, miksi tähän on ryhdytty: lähihistoria on tuottanut meille hieman liikaa pettymyksen kokemuksia. Liian usein on Paavo-poikaa jouduttu hakemaan oman pihan rajojen ulkopuolelta kotiin. Olen puhunut hänelle ”vapauden tuomasta vastuusta”.  Suu vaahdossa olen siitä hänelle saarnannut. Kuuroille korville on mennyt. Ainakin toistaiseksi.

Niinpä Boris saa juosta villinä ja vapaana, kun Paavolla on ikävällä tavalla mummo tai Karvakäsi hidasteenaan. Boris tietää aivan tarkkaan, missä mummolan pihan rajat ovat, eikä karkaile minnekään. Eilen illalla ajattelin, että tehdäänpä kokeilu.. Toiveikas ajatukseni oli, että Paavo matkisi idoliaan (jota hän kyllä ihan kiitettävästi muissa asioissa tekee). Kävisivät asioillaan takapihalla ja tulisivat sen jälkeen takaisin.  Boris toimi taas kerran kuin ihmisen mieli.  Paavo? Turha toive.  Kokeilu epäonnistui täydellisesti.

Minuutteja kului ja poikaa ei näkynyt ei kuulunut. Lähdin lähitielle etsimään. Oli pimeää. Ja pakkasta. Kymmenen minuutin kuluttua aloin olla jo todella huolestunut. Kaikki mahdolliset kauhukuvat kävivät mielessäni. Karvakäsikin valjastettiin jo etsintöihin mukaan. Boris, jonka perusilme jo itsessään on hyvin huolestuneen näköinen, oli entistä surkeamman näköinen..”Missä se pieni typerys on..?”

Pellolta, tuolta kuivurin takaa, Paavon  lopulta löysin. Mahtoiko Paavo ajatella, että kerrankin on nainen oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Vai ajatteliko, että siinä se ilon pilaaja taas on! Oppiko hän tästä jotain? Luultavasti ei. Opinko minä? Toivottavasti kyllä.

Paavolla on tällä hetkellä mielessä ainoastaan ”pihalta pois ja äkkiä”! Nenä maahan ja menoks. Hän kyllä tottelee, kun se on hänen oman etunsa mukaista. Ei muuten. Tänne-sanan tietää oikein hyvin. Mutta kun on mielenkiintoiset peuran tuoksut nenässä, vietti (tai mikä lie) vie. Ennakointi olisi tärkeää, tiedän. Teoria ja käytäntö ei vaan ihan joka kerta vielä kohtaa. Treenattavaa piisaa..

t. mummo

Yhtään ei omaa oloa helpota se, että syitä koiran karkailulle kerrotaan olevan mm. koiran virikkeetön elämä / suhde omistajaan on heikko / liikuntamäärät ovat liian alhaisia.. Huono minä siis..

Kaverukset.jpg

Katsokaa nyt, miten viattomalta hän saakin itsensä näyttämään.. "MInäkö eilen karkuteillä?? Eeeen...Ihan vaan vähän venytin kotipiha-käsitettä.."