Kävimme sienessä (enkä tarkoita nyt niitä R-kioskin irtsarilaatikossa olevia vaahtokarkkisieniä). Kodissani asuva nainen himoitsi kanttarellimuhennosta. Olen kuullutkin, että joihinkin sieniin voi jäädä koukkuun. Mummolle on ilmeisesti käynyt niin. Sillä mikä muu kuin vakava riippuvuus, saisi hänet siirtymään näin pahasti pois mukavuusalueeltaan.

Metsässä oli jos jonkinlaista tattia. Eräät pellonlaidassa olevat punaruskeat yksilöt houkuttivat minua kovasti. Kutkutti ihan kirsua pelkkä ajatuskin maistiaisesta. Mummo varoitti minua, että huurumadonlakkeja jos haukkaan, saatan nähdä hyvinkin pian vihreitä pikku -ukkoja laulamassa Tsingis Khania. Ei kiitos.

Saimmeko mahtavan sienisaaliin? Emme. Mutta hirvikärpäsiä toimme tuliaisina senkin edestä. Ne ovat kyllä poikkeuksellisen kettumaisia ötököitä. Ja niitä kun ei saa kuolemaan edes haulikolla. Yritinkö. No en. Mutta olen lukenut.

t. Paavo