Olenko kertonut teille paheestani? Tai yhdestä niistä..  Tykkään oikein erityisen paljon käytetyistä nenäliinoista. Juurikin niistä ryttyisistä mytyistä, joita ihmiset  taskunsa pohjalle jemmaavat (jos katsos kävisi niin hassusti, että sattuisi nuha yllättämään)..

Paheeni on sen verran vakava, että mummo puhuu joskus jopa ”Paavon pakkomielteestä” tämän asian yhteydessä (taskuvarkaaksikin on nimitetty).. Sen lisäksi, että nenäliinat ovat minulle ajanvietettä parhaimmillaan, on myös niiden hankkiminen mieluista extremeä.  Joskus käyn taskuilla ihan vain saadakseni jännitystä elämääni. Elämyshakuiseksikin minua voisi kutsua..Ei, älkää pelätkö, en vie kännykköjänne enkä avainnippujanne. Se nenäliina riittää minulle.

Hiivin hiiren hiljaa tyyppien taskuille. Hitaasti ja äänettömästi avaan taskun suuta. Kurkkaan sisään. Ja siellä se jo vilahtaa! Ihana ryttymytty! Kukkakuviolla tai ilman. Nessua tai talouspaperia, sillä ei ole merkitystä. Kaikki käy. Työnnän pienen kirsuni taskun suuaukosta sisään. Hampaita avuksi käyttäen otan nenäliinan taskusta. Riippuu vähän tilanteesta käytänkö tekniikkaa A) Nopea nykäisy vai tekniikkaa B) Hidas veto. Sitten pakenen hippulat vinkuen rikospaikalta.

Jos löydän hyvän piilopaikan, pureskelen nenäliinan siellä aivan pieneksi silpuksi. Pienen palan paperia saatan syödäkin. Joskus kaksikin palaa. Tai kolme. Riippuu tilanteesta. Mummo sanoo, että ”Paavo syä nenäliinoi nii, et kakates viimesenä tule sualest ain paperi, mikä putsa peräauko. Kätevä”.

Useimmiten jään kuitenkin kiinni varkaudesta ennen kuin ehdin päästä näin pitkälle. Mummo ottaa nenäliinan pois minulta ja antaa jonkun tylsän lelun tai puruluun tilalle. Höh. Ei se ole sama. Puruluu auttaa nenäliinahimoon yhtä vähän kuin ripulilääke päänsärkyyn.

22522085_10213090145320345_1918349344_o.

Valvontakamerakuvaa..

t. Paavo