Himpukka.jpg

Hilma oli yökylässä. Kuten niin usein narttuvieraiden ollessa talossa, jäi minulta taas yöunet vähiin. Levotonta liikehdintää oli puoleen ja toiseen. Aamulla rähmää silmistäni hieroessani mietin, että olipa se onni, että en tullut valituksi siihen projektiin, johon menin lainkaan omaa mukavuuttani ja luppoajan tärkeyttä ajattelematta hakeutumaan. Prioriteettini olivat kyllä siinä kohden ihan persiillään! Sieluni.. ei kun siis vähäisen joutoaikani olisin muutamasta lelusta myynyt! Voi minua! Ja niin, puhun nyt siis siitä lelutestaajan hommasta..

Ajattelepa sitä, että olisi tänäänkin, muutaman tunnin REM-unien jälkeen, pitänyt leikkimään ryhtyä. Heti aamusta. Ja iltamyöhään. Pakko, koska olisin mennyt  koko kansan edessä  tähän vaativaan työhön lupautumaan.  Kroppa olisi valittanut ja huutanut hallelujaa väsymyksestä ja ei kun jatkettava olisi ollut kivusta ja tuskasta huolimatta; a man must do what a man must do!!

Ja jos joku teistä nyt ajattelee, että ”liian hapokasta, sanoi kettu pihlajanmarjoista”,  niin EI, EN OLE HUONO HÄVIÄJÄ!  Höh. Onnea vaan voittajille.. Hilmakin sanoi, että leikkiminen on ihan yliarvostettua.  

 t. Paavo