Paavo taisi hieman eilistä eläinlääkärikäyntiä ylidramatisoida. Sorrunkohan nyt itse samaan, jos sanon, että viime yömme oli helvetillinen! Emme nukkuneet varmasti kahta tuntiakaan. Paavo piti siitä huolen. Itku ja vaikerrus oli tauotonta ja levoton kuljeskelu ympäri kotia jatkui aamutunneille asti.. Mitkään rauhoittelut eivät auttaneet. Ei edes kainaloon pääsy.

Paavolla oli pienille koirille hyvinkin tyypillinen vaiva eli kulmahampaat eivät irronneet uusien, pysyvien hampaiden tieltä. Siitä olisi aiheutunut pahimmassa tapauksessa erilaisia purentaongelmia ja tulehduksia. Niinpä hänen suustaan poistettiin eilen kirurgisesti kolme kulmamaitohammasta.

Meille kerrottiin, että nukutuksesta ja kipulääkkeestä johtuva sekavuus on hyvin todennäköistä ja se menee ohi vuorokaudessa. Ja kyllä totisesti on poika ollut sekaisin kuin seinäkello. Aika epätoivoista, kun hänen oloaan ei ole voinut mitenkään auttaa. Edelleenkin hän tuossa vieressäni itkee. Pyytää minulta apua kurjaan oloonsa.

Paavo on edelleen vahvasti sitä mieltä, että hänet on pahoinpidelty. Kolkattu ja kaltoin kohdeltu. Eilen illalla oli luotto ihmisiin siinä mallilla, että minua ja Karvakättäkin juoksi hoiperrellen karkuun. Tänään ollaan jo pusuja saatu.  Joten ehkä me olemme päässeet pois Paavon epäiltyjen listalta. Hyvin epäluuloisesti hän katselee ikkunoista ulos ja on aivan varma, että pahoinpitelijä (pahoinpitelijät) seuraa häntä edelleen. Pissalla hän käy metrin päässä ulko-ovelta ja vauhdilla takaisin sisään! Paavon terveiset karvakavereille ovatkin: ”Pysykää tiukasti kotonanne. Lukkojen takana. Peto on irti!”

22494498_10213082356805637_1371321175_o.

Paavolla on suru puserossa..

terveisin mummo