Elämä voi olla joskus ihanaa. Tänään oli. Mummo on saatu liikahtamaan! Lähti kanssamme metsään. Hän leuhki olleensa nuorempana tulisieluinen puunhalaaja ja eränkävijä. Tunteneensa lähimetsät kuin omat taskunsa. Niin. Tottumattomalle raikas ilma saattaa aiheuttaa erheellisiä muistikuvia.  

Seitsemän kunnan rajakivi on nyt valloitettu! Ja merkattu. Ankaraa kritiikkiähän siitä tuli. Mutta pissata parin sekunnin aikana seitsemään eri kuntaan..  Once in a life time -kokemus! Olen aivan varma, että Karvakäsikin olisi halunnut sen tehdä. Mutta ei voinut. Koska on ihminen. Ja naimisissa..

Olen kuvitellut metsien suurimpia vaaroja olevan päälle kaatuvat jättimännyt, mieleltään häiriintyneet metsäneläimet ja rankkaakin rankemmat happosateet. Eeeei, kyllä riskeistä voiton veivät sienet. Varsinkin ne punaiset. Kauhea haloo, kun hiukan yritin haistaa… ja murusen edes maistaa. Mummo oli sitä mieltä, että sieni-pöhnä ei olisi minulle hyväksi. Todellisuuteni hajoamiset ja hallusinaatiot kun eivät olisi hänen mielestään tuoneet retkeemme oikeanlaista vivahdetta..

Paavo%20ja%20kivi.jpg

Hitsi! Joskus olen niin kompaktin kokoinen, joskus taas..

uimassa%20syyskuussa.jpg

Aleksis Kivi tai joku muu..

ev%C3%A4%C3%A4t%20p%C3%B6yt%C3%A4%C3%A4n

Jokaiseen oikeaoppiseen metsäretkeen kuuluu oleellisena osana eväiden syönti. Tässä odottelen einestä pöytään! Tarjoilija!!

t. Paavo