Mietin pitkään, että kerronko teille tästä tapahtumasta, joka eilen sattui kohdalleni.. Älkää sitten hihitelkö siellä! Älkääkä kertoko Hilmalle. Pelästytin mummon pippelilläni! Nylkytin eilen tuttuun tapaan Wahlroosia. Ja mitä tapahtui!! Täytyy myöntää, että häkellyin itsekin, sillä pili-pippelini tuli täydessä mitassaan esiin ja jäi jumiin.. Vatsa maata laahaten, korvat luimistellen, pieni pääni pyörryksissä (mitä tämä oooooon???) oli pakko lähteä etsimään apua..

Ja keneltä siinä sitten nuori mies apua hakisi ellei omalta mummoltaan.. Siltä helposti huolestuvalta sortilta. Se tapahtui taas.. Huolestui! Huusi Karvakättä apuun! "Äkki tänne!" Siinä sitä sitten koko perheen voimin todistettiin meikäpojan ensimmäistä erektiota.. Oliko tilanne tukala? Oli.

”Voi kauhia! Se roikku melkke maas (eli pippelini on pitkä tai jalat ovat lyhyet)! Miksei se men takasi! Voi kauhia! Kato nyt Paavo! Se o iha härisäs!” Hädissäni olin, mutta niin oli nainenkin! Ja vehje huiteli jalkojeni välissä toiselta reideltä toiselle. Siinä se heilui paljaana pitkän tovin ennen kuin vihdoin vetäytyi karvatuppeensa takaisin. Onneksi teki sen. Näin jo silmissäni, miten istun Koira-Kissaklinikalla kavereiden naurun kohteena, kun meikäläisen homma ei oikein mennyt putkeen (niin, siinäpä sanojen kaksoismerkitys taas kerran sattumoisin niin kohdillaan).

Nyt sitten, yllätys, yllätys, mummo on googletellut sormet sauhuten, mistä oikein oli kyse. Kyse ei ole mitenkään äärimmäisen harvinaisesta asiasta.. Minulla saattaa olla vähän ylikireä esinahka. Mikäli tällaista alkaa tapahtua useamminkin (siis ettei SE tajua mennä takaisin koteloonsa..), minusta saattaa tulla ympärileikattu tapaus.. Paavo YLT.

JA EI KUVIA TÄHÄN POSTAUKSEEN!!

t. Paavo