Olin eilen illalla mummovahtina. Itse asiassa mummoja oli kaksi. Tuplamäärä siis töitä. Hommaa vaikeutti se, että olimme meren rannalla. Kaikkihan tietävät, mitä vaaroja siellä on tuollaisille ikäihmisille. Liukkaat kalliot ja kaiteettomat laiturit.. Varmuuden vuoksi talutin mummoa hihnassa.  Hän ressukka luuli taluttavansa minua. Sallin pienen harhaisuuden hänelle!

Kovasti yritin pitää mökkipihan tunkeilijoista vapaana. Mummojen vastustuksesta huolimatta halusin tarkistaa lähimetsänkin. Koskaan ei voi olla liian varovainen.. Ja kauhea huuto heti, kun katosin näköpiiristä. Eivät pärjänneet hetkeäkään ilman minua. Omallani on myös jonkinasteista läheisriippuvuutta.

Ja ne lokit! Pakkohan minun oli haukkua, että tiesivät paikalla olevan astetta kovemman jätkän. Eivät tulisi mummoja nokkimaan. Vaikka haju houkuttaisi.. Mutta sitä ei olisi saanut tehdä. Naapurit kun eivät  kuulemma tykkää koiran haukunnasta. Tykkäisivät ilmeisesti enemmän, kun löytäisivät kaksi lokkien rei’ittämää mummoa rantavedestä. Toteaisivat vain, että ”mummot siivilänä, mutta olipa tässä jotain hyvääkin; koira oli hiljaa.”

Mökillä syödään kesän herkkuja. Minulla oli kova vahtiminen, etteivät mummot ylensyö. Vaadin molemmilta tasapuolisesti osani, jotta sain heidän syömänsä energiamäärän pysymään kohtuudessa. Tämä oli vaikea tehtävä. Melkeinpä mahdoton. Mikä oli näiden verenpaineesta kärsivien mummeleiden suurin huoli? Se, ettei Paavo vain saa liian montaa suolaista makupalaa. Jospa nyt ihan vain jokainen pitäisi huolen omista verisuonistaan.

Nyt olemme toipuneet eilisestä.  Mummokin ihan kohtalaisessa kunnossa. Tai niin hyvässä, kuin nyt tuon ikäiseltä odottaa saattaa. Väsynyt on. Ja edelleen läähättää. Ihan heti en kuitenkaan uudelleen tuollaiseen vahtihommaan lupaudu. Siinä kun ei saa hetkeksikään huomio herpaantua, kun jo ollaan saunaan menossa tai jotain muuta yhtä päätöntä tekemässä..

Lokalahdella.jpg

Odottakaapa mummelit, tarkistan tilanteen!

terkuin Paavo