Espanjalaiset naapurimme osaavat sanoa "morjens". He osaavat sanoa "perkele". Mutta täysin mahdoton sana lausua heille on "Paavo". Ei voi ymmärtää. Onko helpompaa nimeä kuin P-A-A-V-O? "Aa, Pablo!" Eiii!! En ole mikään helskatan Pablo! Sano mummo niille! "Ei nimi miäst pahenna, jollei miäs nime. Kyl sitä ny muutama viiko voi kuka tahans ol vaik Pablo." Höh.
Tuosta taisi seurata se, että minulle tuli eilen vähän ikävä Perämetsään. Sinne, missä Paavo sanotaan niin kuin se on! Minulla oli ikävä Hilua, Borista ja Lulua. Minulla oli ikävä Nalle Wahlroosia. Minulla oli ikävä naapurin hoitolapsia. Minulla oli ikävä omaa petiä. Minulla oli ikävä jopa sitä takapihan polyamorista fasaania. Mummo lohdutti, että ensi viikolla pääsen näkemään taas kaikki Perämetsästä kaipaamani asiat.
Mummo sanoi, että ennen kuin koti-Suomeen voidaan palata, minun pitää mennä paikallisen eläinlääkärin luo ottamaan ekinokokki-lääke. Eikö niistä eläinlääkärin penteleistä pääse eroon täälläkään?? Mummo selitti, että jos joku espanjalainen heisimato on parkkeerannut suolenmutkaani, se pitää saada hengiltä. Näitä vapaamatkustajia ei Suomeen haluta. Eikä se ole kuulemma piikki, joka minuun tyrkättään, vaan nieltävä tabletti, joka annetaan juuston sisällä. Goudaako?? No, okei sitten.
T. PAAVO
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.