Taivalkoskella törmäsin tällaiseen lähiöön. Puolet kunnan asukkaista taisi majailla tuolla. Vai ovatkohan kaikki ongelmatapaukset keskitetty tänne, jonkun modernia arkkitehtuuria suosivan arkkitehdin suunnittelemaan reservaattiin? Infrastruktuuri on täällä ainakin ainutlaatuinen.

Helskata, että nuo tyypit huutelivat minulle herjoja! Luulin ensin, että humalassa siellä huutelivat, mutta taisivat vain innostua nähdessään meikäpojan aamunraikkaana ja juuri peiton alta, mummon kainalosta, hyvin nukkuneena nousseena. Näillä tyypeillä kun oli hivenen erilaiset olosuhteet. Huonommatko? No, kuka mistäkin tykkää.

Näimme, miten paikallinen nahkamooses kärräsi näille tyypeille saavikaupalla lihaa. Raakaa lihaa! Nämä tyypit kun eivät soijanakeilla elä. Sillä he ovat duunareita. Tekevät elääkseen raskasta ruumiillista työtä. Kertoi mummo. Kertoi vielä, että nämä ovat valjakkokoiria, eivätkä mitään sohvaperunoita. Näille olisi kauhistus elää sen kaltaista elämää, kuin mitä minä elän. Jos tulisivat Perämetsään katsomaan minun touhujani, ottaisivat minusta kuvia ja sanoisivat, että voi koira -parkaa.

Yövyimme Saijan Lomakartanossa. En edes nähtyäni husky -reservaatin, päättänyt kokeilla mitään alkeellisempaa yöpymismuotoa. ”Mummo, nostapa peittoa. Tulen kainaloon.”

t. Paavo

PS: Mummo pyysi suosittelemaan ko. yöpymispaikkaa