Olin lenkillä mummon ja Karvakäden kanssa. Perämetsässä ei näkynyt ainuttakaan nahkamoosesta noiden omien mussukoideni lisäksi. Ei siellä koskaan näy..ellei sitten joku hiihtäjä viime vuodelta ole eksynyt ja jäänyt kiertämään ympyrää.

Hyvä ettei ole, sillä ihan pikkasen taas venytimme lain kirjainta. Sain olla hetken vapaana! Siitä huolimatta, että hyvin tiedämme nyt olevan lakisääteisen koirien kiinnipitoajan. Puolustuksekseni sanon, että EN KOSKAAN poikkea kymmentä metriä kauemmas pururadalta syystä, että minulla on kuitenkin koko ajan vastuu siitä, miten mummo ja Karvakäsi pärjäävät.

Mummo pohti reissulla, että on se surullista, että kaikilla ei ole takapihalla tällaista luontoa. Kaikilla ei ole mahdollista päästä luonnon tuoksuja haistelemaan. Päätinkin siitä paikasta, että laitan blogiin kuvia lenkiltäni. Näin te, joiden ei ole mahdollista metsään lähteä, voitte olla ainakin kuvien kautta mukanani Perämetsässä.

Metsässä oli paljon uutta,

mitä Paavo näki?

Ison kuusen oksalla lintu,

liekö ollut käki..

On metsän kätkössä kettuja,

jotka osaavat paistaa lettuja.

Lettubaari on metsän parhain,

josta herkkua saa jo anivarhain.

Vaan sitten on ketuilla melkoinen hoppu,

kun joku huutaa: LETUT ON LOPPU!

Orava istuu oksalla

mietiskellen kuuta..

Onkohan siellä käpyjä

tai käppyräistä mäntypuuta?

Toivon teille terveyttä ja kauniita kevätpäiviä! t. Paavo

PS. Osa loruista lainattua (runoilija tuntematon), osa muunneltua, osa itse keksittyä