Pienoinen tragedia päällänsä.. Täällä ollaan nyt paskottu kirjaimellisesti pers ruvella! En tiedä mikä on meikäläiseen iskenyt.. Mummolla on kaksi eri versiota tapahtumien kulusta; joko menin onnesta niin sekaisin, kun sain omat ihmiseni takaisin kotiin  tai sitten kaikista keittoyrityksistä huolimatta on elämän eliksiirimme norovirus-pitoisuus jäänyt sittenkin aavistuksen liian korkeaksi (onhan se tietysti kiva, että kunta tulee kuuluisaksi jostakin, mutta olisihan se tietysti voinut olla joku muukin asia kuin se, että täällä juodaan "sitä itteensä"..).

Virus voi tarttua koirasta myös ihmiseen. Ainakin periaatteessa.. Googletettu on. Pikkasen minua on kaduttanut ne edellisyön kielarit, joita mummolle ja Karvakädelle niin auliisti jaoin. Siinä kyllä vaihdettiin sylkeä huolella (nyt herkimmät tietysti jo yökkivät tässä kohdin.. Ne einiinkoiraihmiset..). Olisihan se aika surullista ja vähän koomistakin, jos pussailullani sairastuttaisin nuo puolustuskyvyttömät vanhukset.. Diagnoosi olisi: keskivaikea noropusu.

Nyt minua on sitten lääkitty ja laitettu tiukalle dieetille. Riisiä. Arvatkaa vaan, tykkäänkö? En. Eilen sain kanalientä, kun kieltäydyin myös veden juonnista (vaikka ihan pullovettä tarjosivat). Heikosti meni alas. Mutta sitäkin nopeammin tuli ulos.. 

Pehvaa on pesty ihan kiitettävästi. Peräkarvoitus ei ripulin kohdatessa ole käytännöllisintä. Mutta ei ole sentään vielä parturoitukaan.. Se tästä vielä puuttuisi. Perä posliinina..

Paavo%20pipin%C3%A4.jpg

t. Pipi-Paavo